lauantai 24. syyskuuta 2011

Katoavaisesta

Matkalla mökille iski päänsärky ja vähän ehkä huonohko olo. Bussikuskin kohtalo, se miten helposti pää saattaa hajota ja kuinka kaikki saattaa kadota hetkessä masensi. Että kaikki voi loppua metrin päästä tai aiemmin. Entäs jos infarkti iskee uudestaan ja käykin paljon pahemmin kuin nyt. Oli jotenkin merkityksetön olo siitä että hetkessä kaikki olisi toisin. Kaikille haluas sanoa hyvästit eikä kerkiä. Entä jos yksi verisuoni päässä puhkeaa ihan muualla kuin Helsingin keskustassa.

Mökillä kannoin tavaroita sisälle ja lopulta heitin itseni lasten sängylle ja pitelin päätäni. Makasin siellä hetken ja kömpiessäni alas emäntä kysyi että miks olit siellä. Sanoin että on huono olo. Ja sanoin sit et pää on kipeä. Kysyi et otanko Panadolin. Sanoin että otin jo Primaspanin. Emäntä sanoi et se ei oo kyl mistään kotoisin. Söin hänen tarjoaman 500mg jokumikäsenytoli ja olo parani noin vartissa.

Jotenkin katoavaisuus ja hetkellisyys jäi päälle. Sitä ei 500mg korjannut.

Ennen matkaa käytin koiria
ja kumarruin keräämään koirankakkaa.
Nousin ylös ja eteeni leijaili selän takaa sulka.
Ilman selvitystä mistään.

5 kommenttia:

Haneli kirjoitti...

Ei kukaan muukaan tiedä suoniensa kestävyyttä/nurkan takana vaanivaa puukottajaa/liikennettä/terrori-iskuja... elämänlankansa paksuutta..

Tuli mieleen American Beauty (SPOILER ALERT):

"but it's hard to stay mad, when there's so much beauty in the world. Sometimes I feel like I'm seeing it all at once, and it's too much, my heart fills up like a balloon that's about to burst... And then I remember to relax, and stop trying to hold on to it, and then it flows through me like rain and I can't feel anything but gratitude for every single moment of my stupid little life"

...että pateettista ja katoavaistahan tää on jokaisella, ei jää mitään säilöön vaikka eläisikin seuraavaan hetkeen. Menetetty jo... ja eikö se hetki oo tuhlattu jonka käyttää menetyksen murehtimiseen..

Haneli kirjoitti...

..eikä sillä, että oisin murehtimisen yläpuolella... oli joskus kauheesti pelkoja terveyteen liittyen (sulla perustellumpia, mä olin varmaan elämäni kunnossa)

"Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana?" (Samuli Putro)

http://www.youtube.com/watch?v=rTGNiKD4bqI&feature=player_embedded

Heli kirjoitti...

Kiitos, aiheellinen muistutus itse kullekin, ja ettei murehtisi, kun ei asioille kuitenkaan juuri mitään voi. :)

Terveyshuolia täälläkin ja niiden takia tullut lisää ongelmia, mut eiköhän elämä aina selvitä sen, mikä on tarpeen..

Hieno tuo lainaus American beautysta - pakko sanoa. Ja elokuvakin aikoinaa kolahti. :)

e kirjoitti...

Haneli & Heli: Oikeastaan se suonien puhkeaminen ei ollut se vaan ikäänkuin painoi enemmän se että kannattaako painaa jälkeä kun sitä ei ehkä saa tehtyä, ja jos saa, se häviää samantien. Huoli oli hetkittäinen eikä sitä enää oikeastaan ole, mutta se tuntui musertavalta.

Okei ei-kannata on tietty vastaus... :)

mm kirjoitti...

Arkista asiaa lääkkeistä. Hain apteekista Primaspania särkylääkkeiden osastolta, koska se on "asperiinia". Sieltä sitä ei löytynyt. Farmaseutti neuvoi, että sen koostumus ja määrä ovat sellaiset (kai hitaasti tehoavat ja pitkäaikasvaikutteiset), että se ei auta särkyyn. Emäntäsi teki sen mukaisesti ihan oikean kysymyksen ja teon...
(Tämä on sellaista MUTU-tietoa...)