perjantai 9. syyskuuta 2011

Ja vaikka...

...selvitin ongelman eilen lyhyesti, sitä ei tietenkään alunperin ollutkaan. Kysymys ei ole siitä kuinka saisin yhtenäisyyden takaisin vaan siinä ettei yhtenäisyys koskaan kadonnutkaan. Paratiisista karkoitusta ei koskaan tapahtunutkaan. Tämä kaikki on ongelma vain sille kuvitteeliselle minälle johon samaistumisesta seuraa kuvitteellisia ongelmia, jotka otetaan tosissaan.

Perillepääsy on ongelmallinen juuri sille, joka ei koskaan voi olla perillä. Kun halu olla perillä haihtuu, mitään tarvetta olla perillä ei ole. En voi kuitenkaan lakata haluamasta olla perillä sillä tämä vain vahvistaa halua olla perillä joka on ns. minä. Yritys olla perillä on egoistinen (haluan olla perillä- minä) kun tämä idea lopulta kuolee pystyy, jäljelle jää vain se elämä, joka jo aina on ollutkin ilman halua olla sitä.

Ei kukaan sano koiralle: "Elä sitä elämää jota jo elät."

Ei kommentteja: