torstai 22. syyskuuta 2011

Ei senkään vertaa

Aika yllättävästi annoin itselleni tilaa.
Tänään.

Se paha juttu joka on vaivannut. Taistelu sitä vastaan vain lakkasi. Siinä se on, mutta mikään ei oikeastaan yritä ratkaista sitä. Sama kuin olisi temponut pitkään ovea auki, eikä se tietenkään aukea, koska se ei ole ovi. Se ei voi edes aueta vaikka on kuvitellut että juuri sen takana on ratkaisu, utopia ja iäinen autuus.

Tulin töistä, astuin pihaan ja zip... Mitään yritystä muuttaa sitä mitä on, ei ollut. Välittömästi tajusin ettei ongelmaa vastaan taistelemisen loppuminen toisi rauhaa tai jotain parempaa vaan sen poistuminen ei jättänyt jälkeensä senkään vertaa.

4 kommenttia:

Kuunkuiske kirjoitti...

Kovin on kryptistä mutta kuulostaa helpottuneelta! :)

e kirjoitti...

Se onkin se olennainen. Helpotus. Vähemmän töitä nyt.

avalar - hyväksyä kirjoitti...

Muutaman onnellisen kerran on zip luonani vieraillut... ja olisipa taaskin tervetullut :)

e kirjoitti...

Helpottaa enemmän kun on ihan sama vieraileeko zip vai ei :)