tiistai 13. syyskuuta 2011

Arvon hakeminen

Piirsin paljon nuorempana ja yläasteelle päästessäni olin kovin kiinnostunut sarjakuvista ja sarjakuvittamisesta. Ensimmäisellä kuvaamataidon tunnilla opettaja totesi lakonisesti että hänestä sarjakuvat ovat roskaa. Olen joskus miettinyt yön pimeinä tunteina kuinka elämäni olisi ottanut kovin erilaisen suunnan jos minua olisi tuettu ja potkittu oikealla hetkellä oikeaan suuntaan. Okei jos itsetunto olisi ollut jossain kantimissa tulloin sitä olisi vain tulistunut ja lähtenyt marssimaan entistä tiukemmin, mutta itsetuntoa ei ollut. Vahvuutta ei todellakaan ollut. Auktoriteetin edessä sitä tuntui luhistuvansa täysin.

Heikko lenkki itsellä on lopulta aina ollut arvon metsästys. Sitä piirrostensa kautta haki arvoa. Itselle. Sitä ei kuitenkaan koskaan saanut ja siis tietenkään arvoa ei edes pidä hakea. Arvon hakeminen on sen sanomista etten ole minkään arvoinen, joten haen arvoa, koska minulla ei sitä ole. Arvo ei kuitenkaan koskaan voi löytyä ulkopuoleltani. Sitä ei kukaan voi antaa, sillä se tarkoittaisi ettei sitä minulla koskaan ollutkaan.

Todellinen arvokkuus on oman täyden arvottomuuden ja merkityksettömyyden myöntämistä. Maailma on oikeasti niin iso ettei minulla ole lopulta mitään merkitystä. Unohdun heti kun muistini kuolee. Oma arvonsa/arvottomuutensa on kuitenkin itse nähtävä, sitä ei voi nähdä kukaan muu niin kuin minä.

9 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Universumin näkökulmasta se on tietty näin. Silti ajattelen, että olemme kaikki arvokkaita, koska meillä on omat lahjamme ja panoksemme annettavaksi maailmaan.

Vaikka sinun sarjakuvataiteilijan urasi ei silloin ottanut tulta alleen, ei koskaan tiedä, voisitko yhä käyttää tuota taitoasi joidenkin ihmisten ilahduttamiseen.

Mutta joo, ei toinen tietenkään voi määrittää toisen arvoa, tai arvottomuutta. Ja, jos elämälleen asettaa tavoitteeksi pelkän olemassaolon, niin eihän sitä tarvitse silloin ottaa omaa olemassaoloaan kovin vakavasti.

Toiset ihmiset antavat minulle arvokkuuden tunteen, kun kohtaan heidät tasavertaisina. En kerjää sitä heiltä, vaan ilmaisen oman haavoittuvuuteni ihmisenä ja saan vastaukseksi, että olen siitä huolimatta arvokas, koska jokainen voi tehdä jotain. :)

Tällainen ajattelu toimii minulla. :)

hanne virtauksesta kirjoitti...

Joskus jollakin on niin vahva usko, niin vahva tuntuma ja kokemus etenkin taiteen alueella ja hän jatkaa, vaikka kukaan tai ei mikään häntä siihen innoistaisi kuin oma sisäinen huuto..
Se on meillä kaikilla kun vain pysähdymme ja annamme oikean äänen kuiskata..

Olen nähnyt jonkin piirroksesi ja tiedän, että sinulla on se siellä. se ei ole koskaan kuollut. Oma valintasi vain odottaa
Mitä väliä on muistoilla..
Nyt on se hetki jolloin olemme elämässämme kiinni..
halaukset sinulle!

Marja Leena kirjoitti...

Vaikka voikin ajatella niin, että piirtämisellä olisit hakenut jonkinlaista arvoa itsellesi, niin minusta tuntuu myös, että luovuus on jo se arvo. Eikä luovuutta pidä tukahduttaa vaan kannustaa ja arvostaa. Lapsi tekee kaikkea luonnostaa. Luo. Niin kuin vaikka Luoja.

Haneli kirjoitti...

...ja sarjakuvittajana miettis yön tunteina, että oispa mennyt kunnon töihin, että ois säännölliset tulot? ;)

Voihan sitä arvottaa jonkun tekemisen "hienommaksi" kuin toisen, mutta onko se oikeastaan sitä? Tai onko siinä eroa, istuuko roska-auton ratissa vai presidentin kansiassa?

Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat hakemisella, tuntuu että yritin hakea samaa akateemisuudesta ja "itseni kehittämiestä", mutta ei sen sateenkaaren päässä ollukaa mitään :D Mul on alkanu kaikki näyttäytyä vain "ajan kuluna", esim. harrastukset ei vie mihinkään eikä kehitä minua miksikään :) Ja työ... ainaki just nyt o mukavaa, että ne on käytäntöä eikä liikaa ajattelua.
Enemmän kai ihmiset on vaan kovasti tekevinään, vaikka aika vähän on kerrallaan tehtävissä, käsissäni, nyt.

Mukavaista viikonloppua jos sulla semmonen on :) (mä olen töissä, mutta oisko kotona sen hienompaa olemista? :)

e kirjoitti...

Heli: Oma arvokkuus onkin itsestäänselvyys jota ei tarvitse vähätellä tai korostaa... sama muuten pätee omaan arvottomuuteen :) Piirtämällä hain aikanaan arvoa ja se määritti minut hyvin vahvasti. Nyt en koe näin.

hanne: Oikeastaan tuntuu ettei ole oikein mitään ammennettavaa. Kuppi on juuri nyt tyhjä, mutta en sano etteikö se joskus voisi vuotaa yli.

Marja Leena: Enkä koe että mitään oikeastaan on tukahtunutkaan, ja koen että juuri nyt (lapset, koirat) ei ole oikea aika luovuuden kukan kukkia. Ja oikeastaan se mitä ennen hain piirtämällä saan nyt kanssakäynnillä muiden kanssa.

Haneli: Juu oikeastaan mikään työ ei ole toista arvokkaampaa. Työttömyys on yhtä arvokasta kuin presidenttiys. Okei ei ehkä ulkoisesti. Määrällinen ero on laaja, mutta laadullista eroa ei oikeastaan ole. Sama merkityksettömyys jakautuu yhtä tasaisesti molemmille. Soro makaaberius, mutta eivät madot erottele kenenkä ruumista ne syövät. On ihan sama makaako siinä pankinjohtaja vai katujuoppo.

Haneli kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Haneli kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Haneli kirjoitti...

Ei syytä olla soro :D Mietiskelin just, että Englannissa on tärkeää luokkajako, mutta oon tääl hoitanu kaikenlaisia ihmisiä, joista kaikki pissaa, kaikki kakkaa, kaikki syö, kaikki nukkuu... ja kuolema tulee kyllä korjaamaan kaikki asuinalueesta, statuksesta, uskonnosta tai elämänkatsomuksesta riippumatta, no worries :D

...ja ajatella, jos itsetunto olisi piirustustaidosta tai muusta suorituksesta KIINNI :D ..eli varmaan nyt olet saanut jotain arvokkaampaa elämänkokemusta :)

e kirjoitti...

Itsetunto
ei lopulta
ole
mistään kiinni.