tiistai 9. elokuuta 2011

Vähästä virsi kaunis

Kirjoitin lopulta kirjettä jota en ole saanut kirjoitettua: 
Oikeastaan mitä olen oppinut on se että mitään selitystä ei ole. Joka siis selittäisi mitään. En tyrmää yhdenkään filosofian tai uskonnon ideoita mutta omasta kantistani ne eivät ideoina kanna mihinkään. Sen minkä voi selittää voi selittää pienelle lapsellekin niin että hän ymmärtää. Minut ymmärtää täysin väärin jos joku (et siis sinä) kuvittelee että olen nihilisti. Minusta se olisi kovin teini-ikäistä.
Sitten yksi tuttu oli kuullut minun puhuvan aiemmin ja näki tuon videon nyt ja hän kirjoitti ikäänkuin minulla olisi ollut kiire johonkin. Jep. Ja hän kyseli puhunko tiiviimmin ja vähemmän nyt. Osui aika naulan kantaan, sillä olen huomannut että itse en jaksa pitkiä selityksiä/selvityksiä. Nyt. En jaksa pitkiä juttuja, kirjoja jne. En jaksa moista itseltäni enkä oikein jaksa sitä muiltakaan. Niinkuin ystävälleni laitoin:

Jos sitä ei voi lyhyellä runolla sanoa, 
sitä ei voi sanoa millään.

6 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Olet siis selvästi haiku-tyyppi:) Viisaat ovat tämän näköjään oivaltaneet.

e kirjoitti...

Haikukin on liian pitkä

:)

satu kirjoitti...

Minäkin kirjoitin joskus paljon kirjeita, ystäväni sanoi että loppuun päästessäni olin löytänyt vastaukset kysymyksiini. Minä olin loppuun päästyäni unohtanut kysymykseni ja vastauksista en tiennyt tuon taivaallista.

Nykyisin en enää kirjoita kirjeitä, sekoitan tekstiviesteillä läheiseni pään, niin että sekin täytyy lopettaa, oman itseni vuoksi, jos haluan pitää edes yhden ystävän.

Miltähän tuntuisi kokea tuollainen "aivojen nollaus" kuin olet kokenut? Kamalalta varmaan, tuskin tämä sekavuus joka johtuu liiasta ajattelusta on kuitenkaan niin kamalaa kuin joinain hämärinä hetkinä tuntuu.

M. kirjoitti...

L O I S T A V A A ! ! !
=)))

Olen miltei kylpenyt
huonommuudessa,
kun ihmisenä
nykyisyydessä
- en jaksa
pitkiä mitään (huutomerkki)
Yritän silti.

Mutta.
Lyhyestä virsi kaunis. ;)

(Ja hiljaisuudesta
saa ropisten plussaa... ;))

e kirjoitti...

satu: Ei se tuntunut miltään. Ajattelunsuoppa ei selkene ajattelemalla lisää vaan lopulta sillä että antaa ajattelun tapahtua mutta se ei oikeastaan liikuta itseä.

M :)) Muttet sittenkää ikinä ole huono kun kukaan ja mikään merkittävä taho ei vaadi sulta yhtikäs mitään eikä koskaan.

Kun kuuntelet sateen ropinaa olet sateen ropina.

e kirjoitti...

Ja ainiin M...

Yrittäminen on lopulta sitä että istuu junassa joka kulkee vauhtiaa ja yrittää saada junan kulkemaan nopeammin nojaamalla voimakkaammin päätukeen. Ei muuta. Sillä vain rasittaa itseään. Pienempi vaiva on siinä että heittää jalat vastakkaiselle penkille ja relaa :D