lauantai 6. elokuuta 2011

Pientä puhetta

Mökillä.

Käytin koirat läheisellä hiekkakuopalla. Paluumatkalla videoin pariin otteeseen itseäni ja puhettani. Ja hieman sääliksi käy tuotoa puhujaa. On vain vaikeampaa tuottaa puhetta kuin ennen. Huonomminkin voisi olla. Paljon huonommin.  Aivoinfarkti olisi voinut viedä muutakin kuin puheen sujuvuuden.

Huomasin videota katsellessani että myös pidän tuosta tyypistä vaikka se puhuukin hieman itseä häiritsevän hidastetusti :)

Kirjoitan tätä yöllä. Hyvää yötä.

3 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Käsitys omasta itsestä muodostuu usein merkilliseksi. Omiin "erityisyyksiin" kiinnittää suhteettomasti negatiivista huomiota, ja unohtaa sen hyvän tyypin, joka on siellä kuvassa ihan näkyvillä. Siksihän me olemme, jotta voisimme olla erityisiä. Ei erikoisia, vaan erityisiä. Hyvää lauantaita ;)

hanne virtauksesta kirjoitti...

Onko teillä kaksi koiraa?
Miten kahden kanssa, onko kaksinkertainen juttu kaikessa?

juuri tänään muistelin entistä kolleegaani, joka sairastui aivosyöpään 30 vuotiaana, sai elää sairaudessaan n 5 vuotta.
Aivoleikkauksessa oli hänen puhekeskuksensa häiriintynyt. hän joutui opettelemaan uudelleen puheen ja osittain liikkeensä..Mietin, miten tuskallista saattoi usein olla, kun ajatuksia, jotka haluaisi tuoda julki, kulkee lukuisia ja niiden ilmaiseminen on niin vaikeaa..
Vain hän ymmärtää oikeasti sen tunteen, joka on kokenut saman..
halauksia sinulle, ihana ihminen!!!

e kirjoitti...

Marja-Leena: Just ni. Erityinen.

hanne: 2 koiraa. Beagle ja Kultainen Noutaja. Ei oo vaan tuplatyö. On vähän lisääkin :)

Pystyn kyllä ajatukset tuomaan esiin mutta se on hieman kangertelevaa, vaikeampaa ja hitaampaa.