torstai 11. elokuuta 2011

Ongelmallistaminen

Kuvittele, että kaikki unelmasi yhtäkkiä toteutuisivat ja kaikki ongelmasi ratkeaisivat. Yhtäkkiä. Ei rahallisia paineita, ei sosiaalisia paineita tai toiveita. Kaikki ratkeaisi ja olisi poissa, mutta silti olisi tyytymätön. Ei voisi enää syyttää mitään ongelmaa tai täyttymätöntä toivetta mistään, koska kaiken olisi jo saavuttanut.

Entäs jos ongelmat eivät suinkaan ole ratketakseen vaan sitä varten, että huomaa ettei niillä ole oikeasti väliä? Niistä ei voi päästä eroon, sillä niistä eroon pääseminen on kuin yrittäisi päästä eroon omista käsistään. Niiden kanssa on elettävä ja tultava toimeen... vähän niinkuin käsien :D

Vaikka elämäntilanne on mikä niin sen saa helposti ongelmallistettua. Vaikka tuo tilanne itselle ei olisi yhtään mitään, se saattaa juuri kokevalle subjektille olla pahin kaikista. Ja vaikka oma tilanne olisi toiselle puhdasta satua ja unelmaa se on itselle silkkaa helvettiä.

7 kommenttia:

Aksu kirjoitti...

Mulle riittäis se, ettei koskaan tarvitsisi huolehtia rahasta. Loput ongelmat voisin pitää haasteina. Onnistumisen tunne on kuitenkin aika suuri ilonaihe elämässä siihen asti, että on oppinut hyväksymään kaiken... (Valaistumista odotellessa :D)

Päkä kirjoitti...

Asenne ratkaisee. Olemme tyytymättömiä, koska ajattelemme jonkun olevan pielessä?

"Ongelmia" tulee vastaan joka tapauksessa. Sairastumme, vanhenemme, voimme menettää työmme. Mikään ei ole varmaa, eikä kestävää. Ei ongelmista tarvitse/voi päästä eroon.
Emme voi muuttaa sataako vettä, mutta voimme muuttaa näemmekö sen ongelmana vai siunauksena.

Miksi ajattelisimme, että v:tuttaa kun sataa? Tai miksi ajattelisimme että työttömyys on ongelma? Mistä tiedämme? Ne voivat olla myös paras juttu meille ikinä. Taika ja ihme jäävät näkemättä, jos luokittelemme jonkun pahaksi tai huonoksi.

Miksi aihauttaisimme kärsimystä itsellemme ja muille ajattelemalla, että jokin on huonosti tai pitäisi olla toisin tai on ongelma? Ehkä pelkää koulutuksen tulosta, jota ei ole tullut kyseenalaistettua.

Enkä nyt missään nimessä tarkoita mitään positiivista ajattelu tällä!

e kirjoitti...

Aksu: Mut just siinä minkä kokee ylitsepääsemättömänä joutuu tekemään hommia, just siinä on haastetta. Eikä kaikkea tartte hyväksyä... mitään ei tartte hyväksyä.

Päkä: Asenne ratkaisee, mutta en usko että sitä voi varsinaisesti kukaan noin vaan valita, (etkä taida sinäkään uskoa) sillä muuten kaikki olisivat sen jo tehneet, koska myönteisemmällä asenteella asiat ovat helpompia. Positiivinen ajattelu olisi juuri tätä että sateessa "yrittää" nähdä ne hyvät puolet, mutta tämä on eräässä mielessä negatiivista, sillä sateessa jonka on (jo) tuominnut huonoksi yrittää nähdä hyvän puolen. Sade on vain sade. Samoin vitutus.

Octavia kirjoitti...

Joku osas pukea tämän sanoiksi. Kiitos.

e kirjoitti...

:)

Päkä kirjoitti...

Jep oikeassa olet, ajatuksiaan ei voi valita eikä positiivinen ajattelu toimi. En tarkoittanut edellisellä kommentilla positiivista ajattelua.

Huomaan, että tämä on minulle vaikea asia saada sanoiksi - sorry.

Tää vois käydä vertaukseksi:
Kun ihmisellä on sormi kynttilän liekissä ei kukaan ajattele miksi
se pitäisi ottaa pois. Vai pitäiskö ajatella positiivisesti, lämpöhän on ihanaa.höh Ihmisessä on sellainen älykkyys että käsi siirtyy ihan automaattisesti.

Kokemukseni mukaan sama toimii muunkin elämän suhteen. Kun huomaa itse aiheuttavansa itselleen kärsimystä (ehkä täytyy kärsiä riittävästi) on ILO lopettaa.

Ei tietenkää täydy mutta SAA.

e kirjoitti...

Ei tartte pyytää anteeks ko noin hyvin selitit :D