torstai 18. elokuuta 2011

Olennaisen sanomiseen ei tarvitse montaa sanaa II

Ei oikeastaan yhtäkään.
Mitään sanottavaa ei ole.

Ps. Ahdistus ja huoli ovat se matka joka kuljetaan Tästä Hetkestä tulevaan. Tulevaisuuden pointti on siitä ettei sitä ole ja kaikki tieto siitä on vain arvailua. Tätä arvailuahan pyritään poistamaan tiedoilla jotka koskevat tulevaa. Tulevaisuus on ikäänkuin musta aukko jota yritettään peittää muistilapuilla jotka eivät kuitenkaan tartu siihen, sillä kaikki tieto on aina vain arvailua, likimääräistä, sinne-päin ja voi-olla tietoa. Huoli on se tunne ettei tuo arvailtu "tieto" kanna, ja sitä ikäänkuin itse pyrkii pitämään ylhäällä että se kuitenkin kantaisi johonki. Ei kanna. Varmuuden hakeminen on epävarmuutta.


Huoli pyrkii myös tekemään itsestään tärkeän, että siis on takerruttava johonkin, mikä siis [takertuminen johonkin] lisää huolta. Että niinkuin huolehtimattomuuden synonyymi on tekeminen/sunnittelu/aikaansaaminen vaikka eikö ole niin, että paremmin saat aikaan ja suunnittelet paremmin kun et huoli yhtään mistään?


Ensin nousee jokin tosiseikka, joka on tekemättä (joka on muuten huolen aikaansaannosta kanssa. Hmm) ja huoli hyppää heti sen niskaan kysyen kuinka aiot tämän hoitaa. On nimittäin tosiseikkoja, jotka eivät herätä mitään huolta. On asioita, jotka eivät käynnistä huolifaktoria ollenkaan. JA toi seikka minkä just huomasin et juuri huoli nostaa asioita esiin jotta niistä voisi olla sitten huolissaan, että huolestuneisuus ei vain koskaan pysähtyisi. Ah ja kaiken A ja O... Huolihan pyrki asioiden hoitamiseen, jotta kun asiat saadaan hoidettua huoli lakkaisi ja sitten olisi lepo :) Huolihan kuitenkin on nimittäin levon täysi vastakohta. Yritähän nukkumaan kun olet huolesta soikeana. Non niiiiiiiii.... :DD Huolihan syntyy siitä että tavoitellaan Lepoa, joka jo siis on omaisuutena pankissa. Ikuisesti. Lepo nimittäin menetetään juuri sillä hetkellä kun sitä aletaan ajamaan takaa.


Tulevaisuutta eikä huolta käytännössä koskaan ole. Tästä hetkestä ei voi päästä oikeasti pois. Kuvitelmissaan voi mutta se ona vain kuvitelmaa jota tämä hetki ei koskaan ole.

4 kommenttia:

Päkä kirjoitti...

Onko HUOLI = AJATUS?

Onko yksikään ajatus tai sana totuus yhtään mistään?
Silti arkielämässä toimimme ja tunnemme ajatustemme ohjaamina ihan kun se olisi ehdoton totuus? Hämmentävää.

e kirjoitti...

Se on hämmentävää vain ajatuksena :)

En näe että ajatukset sinällään olisivat huolta. Ne ovat aika neutraaleja, mutta ne tuppavat kasvamaan kuin rikkaruoho, kun tuntee olonsa uhatuksia huoliaaksi :)

Ja oletko huomannut että silloin kuin olet huoleton edes hetken olet myös aika lailla ilman ajattelua. Aika tyhjä. Sen sijaan kun edessä on huolien vuori ajatukset tursoavat joka paikasta.

Päkä kirjoitti...

jep olen huomannut, että ensin ilmaantuu ajatus, että jotain pitäisi tehdä tai pärjääköhän lapseni yms. yms. Ajattelumme seurauksena, miltein kyllä samanaikaisesti, nousee tunne/huoli, joka saa minut ajattelemaan lisää ja huolehtimaan lisää. Kiva noidankehä.

Miksi? Siksi että USKON ajatustani, sitä mahdollista asiaa, mikä voi tulevaisuudessa tapahtua.

Voinko olla huolissani, jos sitä koskeva ajatus ei ikinä olisi tullut mieleenikään:)

e kirjoitti...

Olen huolissani siitä mikä ei ole koskaan todellista nyt.