keskiviikko 17. elokuuta 2011

Olennaisen sanomiseen ei tarvitse montaa sanaa #twitter

Twitterissä on ns vaikeus muihin sosiaalisointeihin nähden. Se on yksinkertainen. Twitteriä käyttävän on oltava jo valmiiksi sosiaalinen. Hänen on uskallettava lähteä peliin ja tuotava itsestään esiin. Jotain. Hänen on osallistuttava keskusteluun jotta yhteys voisi syntyä. Rannalla ei voi jäädä odottelemaan, että jos joku huomaisi minun profiilini. Se ei ole paljon mitään (Minun profiili: father of two; husband; two dogs; comics; PS3; one stroke; nonduality (what the he#% is that!!!); smile; light; all there is, is this) Alusta on tosi simple, mutta juuri siksi se antaa tilaa ja mahdollisuuksia tuoda itse itsestään esiin, jos on mitä esiin tuoda ja siis kyse on kuitenkin siitä että se on vain työkalu. Vasara. Sitä tarvitsee tai ei. Sitä voi kuitenkin käyttää yllättävän moneen.

Ihmisiä oppii tuntemaan jo muutaman lauseen pohjalta. Mitä he sanovat ja jättävät sanomatta jne. Facebookissa tunnen enemmistön, mutta Twitterissä on paljon ihmisiä (enemmistö) joita en ole koskaan tavannut IRL. Tunnen kuitenkin toisenlaista yhteyttä näiden ns. tuntemattomien ihmisten kanssa kuin niiden kanssa jotka olen todellisessa elämässä tavannut.

Ja jos saa sanoa sanottavansa vain 140 merkin voimin tämä sitoo sanomisen aika lyhyeen muotoon. Toisin kuin tässä :D Enkä oikein itse jaksa lukea näin pitkiä vuodatuksia jos ne eivät heti tempaa mukaansa.

8 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Ei tarvita, ei niin. Allekirjoitan tuon mitä sanot Twitteristä. Vähäkin voi sanoa paljon. Toivoo seuraajasi @Marjamustoi ;)

e kirjoitti...

Kuten myös :) ...ja unohdin muuten mainita tos Maija Haaviston Twitter kirjan. Maija löytyy yllättäen :) myös Twitteristä :D

http://www.twitterkirja.fi/

MM kirjoitti...

Olet ihan oikeassa tässä. Ja tykkään sun jutuista, niitä ei tule liikaa, eikä liian vähän. Olet vähän syrjässä, mutta puhut aina asiaa. Toivon vain että joskus tutustutaan ihan livenäkin, tuut sitte vaikka meidän häihin... (ai kenen ... no seuraas vähän... ;-) )

e kirjoitti...

Elämästä ei koskaan tiedä voidaan tormätä ihan yllätyksenäkin.

Haneli kirjoitti...

En Tunne Ketään.

Yhden blogi-/fb-tutun tapasin joulun aikaan. Ehkä sekunnin oli olo "tuo tietää pääni sisällön", mutta se haihtui siihen että pääni sisällöllä ei ole kenellekään mitään väliä :D Ei me itseistämme puhuttu. Juotiin kahvia :)

e kirjoitti...

Ei tartte, eikä oo ees väliä ku on itteään jo aiemmin avannut. Ketään ei oikeastaan kiinnosta kuin oma pää :D

supermummo kirjoitti...

Mä tykästyin Twitteriin vasta vähän aikaa sitten, vaikka profiili mulla on ollut olemassa jo pari vuotta. Musta on kiva, että siellä voi vaihtaa ajatuksia ihan vieraiden ihmisten kanssa. Eikä kenelläkään ole minkäänlaista ennakkokäsitystä musta. En ole mitenkään yltiösosiaalinen - pikemminkin päinvastoin.

Mut hei: sulla on hyviä ajatuksia. Aion laittaa tämän blogin seurattavien listalle :)

e kirjoitti...

Se on ennakkokäsityksistä vapaa vyöhyke. Ja pohjasta johtuen käsitykset jäävät aika ohueksi mutta jos esim minun tapauksessani haluaa voi kurkistaa tänne blogin puolelle... jossa sanon vielä vähemmän XD