keskiviikko 31. elokuuta 2011

Oikea työ ja oikea puoliso

Mitään oikeaa työtä ei ole. Mitään oikeaa puolisoa ei ole. Molemmat ovat sitä vihreää ruohoa siellä aidan takana. Ja siis mikään ei sano eikö näitä saisi tavoitella: parempaa työtä, joka toisi paremmin sen esiin joka itsessä on, tai parempaa puolisoa joka paremmin heijastaa sen mikä itsessä on, mutta mikään ei sano, et parempi jokin millään tavoin vapauttaa elämää jossa jo on. Molemmat ovat tekosyitä joiden avulla voin olla riemurinnoin elämättä nyt siinä surkeassa työssä sen surkean puolison kanssa. Aina voi olla jalka sen oven välissä, että ainakin tällä alueella asiat vois olla paremmin. Niin kauan kuin näen että asiat voisivat olla paremmin kuin ne ovat en oikeastaan hyväksy niitä semmoisina kuin ne ovat.

Paksahti jotenkin se että mitään ei voi tehdä.
Umpikuja ja ei-umpikuja.

14 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Se on jotenkin kauheen vaikeeta hyväksyä, että tämä on nyt tätä. Mun elämää. Nyt. Eikä sitten kun... Tätä juuri tänäänkin mietin.

Hyvää syyskuun alkua!

Una Reinman kirjoitti...

Luulen että jokaiselle on kuitenkin olemassa "se oikea". Niin työ kuin puoliso. Joskus menee vaan aikaa löytää ne... =)

Una Reinman kirjoitti...

Luulen että jokaiselle on kuitenkin olemassa "se oikea". Niin työ kuin puoliso. Joskus menee vaan aikaa löytää ne... =)

Anonyymi kirjoitti...

Ei se että hyväksyy tilanteen käsittääkeni estä muutosta. Tilannehan voi muuttua koska vaan ja miten vaan. Näemme vaan paremmin ne mahdollisuudet kun hyväksymme tämän hetken sellaisena kun se on. Emme voi tietää tai ennakoida. Miksi haluta jotain muuta mitä on?

Se just on oikea työ jossa olen, koska olen siinä. Se on parasta mitä minulla on. Miksi en nauttisi siitä.

Mielen luonne taitaa olla sellainen, että se haluaa aina jotain muuta mitä on ja sitä mitä on se ei halua. Mutta olenko minä mieleni?

hanne virtauksesta kirjoitti...

Minä en ole mieleni=)

e kirjoitti...

Kati: Niinkuin aiemmin laitoin kaveri sanoi itselleen aamuisessa tihkusateessa että "tää on nyt sit valaistuminen"

Una: Joo eräässä mielessä kyllä. Enkä mitenkään aio riistää kenekään unelmaa paremmasta, mutta se on silti unelma- kuvitelma paremmasta. Niin kauan kuin tavoittelee parempaa ohittaa sen mitä on...

Anonyymi: Hyväksyminen ei mutta mitään koska sen mitä on vain näkee sinä mitä se on.

Mielen luonne taitaa olla sellainen, että se haluaa aina jotain muuta mitä on ja sitä mitä on se ei halua. Mutta olenko minä mieleni?

hanne :)

Anonyymi kirjoitti...

"Anonyymi: Hyväksyminen ei mutta mitään koska sen mitä on vain näkee sinä mitä se on."

En ymmärrä voitko selittää?

e kirjoitti...

'Mutta' on siis kyl muuta eli...

"Hyväksyminen ei muuta mitään, koska sen mitä on, vain näkee, sinä mitä se on."

Jos katsoo betoniseinään, seinä ei muutu miksikään hyväksyy sen tai ei, mutta kun/jos vastustus putoaa pois jää vain seinä, joka se siis on aina ollutkin.

Toisisn sanoen kaikki muuttuu kun mikään ei oikeastaan muutu.

Verna kirjoitti...

Oikea työ ja oikea puoliso ovat juuri tässä. Tässä on se vihreä pisteeni, josta ei näy vihreämpää, oikeampaa, parempaa.

Miksi pyrkiä pois siitä minun oikeasta, minun parhaasta... Siivota voi, voi uudistaa ja löytää.

Tästä.

e kirjoitti...

Verna :)

Päkä kirjoitti...

Joskus vaan on äärettömän vaikeaa hyväksyä tilannetta sellaisena kun se on. Tunteet vyöryy päälle, ja kaikki menee solmuun. Eikä meinaa nähdä selkeäsi. On täysin eksynyt maailmaan. Ei näe sitä elämän siunausta/pyhyyttä/rakkautta, joka on kaikenaikaa kaikentakana.

Ja sekin vaan on, se mikä se on.

e kirjoitti...

Mutta sen [ siunauksen/pyhyyden/rakkauden] näkee ongelmitta niinä hetkinä kun ei ole mitään tehtävää tai kaikki on tehty ja tuntuu olevan iäisyyden aikaa katsella ja kuunnella puiden huminaa.

Haneli kirjoitti...

Niin kauan kuin etsii toisesta omaa heijastustaan, suhteet on täynnä narsistista latausta.

Sinä ei kerro mitään minusta.

En etsi silmistäsi omaa kuvaani.

Peilin kautta ei näe maailmaa.

Eikä ne puutkaan minusta supise :)

Sama työhön, mitä se minusta kertoo :)

e kirjoitti...

Sepä se :D

Haluan työn joka mahdollisimman hyvin kuvaisi minua siis olisi itseni -minun näköiseni tai siis sen näköinen minä pidän itseäni :D

Ja kuten byron katie sanoi: If I think you're my problem, I'm insane.