keskiviikko 3. elokuuta 2011

Mitään ei jää selittelyille

Kaikki taistelu on turhaa samoin kaikki selittely eikä tämä tarkoita, että kaikki on turhaa, mutta puhe ei pääse omasta lokerostaan pois vaikka se käsittelisi mitä ja sen lokeron ulkopuolella kuitenkin alkaa vasta elämä. Yhtään pidempi lause ei sano yhtään enempää kuin sitä lyhyempi. Hiljaisuus ja ei-mitään sanoo kaiken. Tämä ei ole näin-uskon vaan kokemusperäistä. Eikä minulla muuten ole mitään tarvetta saadaa sinua uskomaan tähän tai yhtään mihinkään. Rok.

Onnettomuudesta lähtien huomaa sympatiseerauksen kasvanneen paljon niitä kohtaa, jotka ovat vähän joutuneet syrjään ja ovat erässä mielessä vähän inhimillisempiä. Tietty ajatus paremmuudesta kuoli yhden verisuonen repeämän vuoksi. En mitenkään pitänyt itseäni parempana mutta nyt vielä vähemmän aivoverenkiertohäiriön jälkeen.

7 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Kaikki sanat sinällään, kaikki teot sinällään. Ovatko tärkeitä, onko niillä merkitystä. Enemmän mielestäni sillä, mikä niiden taustavoimana on. Toivoisin voivani olla, ajatella, puhua, toimia rakkaudentilassa, aina. Silloin voisin todella "olla" ja olemisellani voisi olla suurempikin merkitys.

Päkä kirjoitti...

Hakiessani tyttöä päiväkodista, lapset olivat leikkineet peuraa ja tytölläni oli päällimmäisenä kysymys. Miten peura liikkuu?

Pari kilometriä ajettuamme tien vasemmalla puolella oli nuori urospeura. Vaikka pysähdyimme katselemaan sitä se ei lähtenyt pakoon. Peura kääntyi kohti tyttöä ja kallisti päätään kuin olisi halunnut kertoa jotain. Se käveli pari askelta ja kääntyi taas takaisin. Se otti pari pomppua ja palasi taas katsomaan pää kallellaan meitä. Se näytti miten ollaan peuraa.

Ihmeellinen taianomainen hetki. Peura oli todella kaunis isoine silmineen. Tunsin suunnatonta iloa ja kiitollisuutta elämää kohtaan.
Elämä on ihmeellistä.

Ei olisi sanat riittänyt kertomaan miten peura liikkuu, vaikka kuinka olisin yrittänyt. Sanat ei koskaan voi korvata kokemusta.

e kirjoitti...

Kiki: Sitä suu puhuu mitä sydän on täynnä. mutta sisimpään ei voi taikoa sitä mitä siellä on jo.

Älä vaadi itseltäsi sitä että olisit rakkaudentilassa sillä sinä juuri olet.

Päkä: Taianomaisuus välittyi sanoistasi. Hidas hetki joka kesti sekä iäisyyden että hetken.

Ollessani sairaalassa puhumattomana puheen jotenkin näki päällimmäisenä kerroksena ja melkein harmitti kun kyky puhua tuli takaisin...

mm kirjoitti...

Puhumaton puhe tuli ymmärretyksi, kun muutimme ulkomaille ja saimme apulaisen, jonka kanssa ei ollut mitään yhteistä kieltä. Tajusin, että on olemassa "sydämen kieli", jolla voi hyvin kommunikoida. Luulen, että meidän ystävyytemme pohjautui noihin viikkoihin, jolloin kommunikoimme tuolla sydämen kielellä. Sanat auttoivat sitten käytännön asioissa, mutta perusta oli muualla.

e kirjoitti...

Jep. Just toi.

Haneli kirjoitti...

Minun ja vaikka Johanna Tukiaisen välillä ei ole mitään eroa. Voin toki kuvitella ja yrittää kovasti.

Kuoleman edessä tekomme ja 'henkinen kehityksemme' on yhtä tyhjän kanssa. Ja sehän on tässä näin...

e kirjoitti...

Sun ja mun välillä ei oo mitään eroa ja tuksu mahtuu siihen oikein hyvin :)

Ja nimenomaa henkinen kehityksemme on tässä ja nyt ja vain nyt :D