lauantai 13. elokuuta 2011

Jumalakuiskaaja

Katselin eilen videota, jossa puhuttiin siitä että pitää antaa semmoisen tietyn varmuuden laskea syvälle, että oikeasti voi sanoa olevansa hiljaisuus, tässä ja nyt, että on enemmän läsnä, että on niinkuin eri asi sanoa olevansa hiljaisuus ja ei-mitään ja uskoa siihen sen sijaan että sanoo olevansa hiljaisuus eikä oikein niinko usko siihen. Haluan tunnustaa uskoni. En usko. En ole hiljaisuus, en tässä ja nyt enkä ennekaikkea ole se todellinen minä joka on kaiken tuolla puolen. Jos muuten olisin yksikään näistä olisin uskomus, uskosin olevani jokin ja jos uskoisin olevani jokin... well... Jos en oo niinko mitään, niin erikseen ei tarvitse uskoa että ei oikeastaan ole mitään, koska se on tarpeetonta. Ja jos ei oo mitään ni who cares?! :D

5 kommenttia:

Villiina kirjoitti...

miten tää liittyi Cecar Milaniin?

e kirjoitti...

No ei oikeastaan mitenkään :D Tos toi kuiskaaja ja siitä se sitten lähti... :)

Villiina kirjoitti...

:-D

wihtori kirjoitti...

Olet (olemme) ainutlaatuinen olemassaolon ilmentymä, jonka ei tarvitse uskoa edes itseensä, sillä olemassaololla ei ole mitään tekemistä uskomusten kanssa ;)

e kirjoitti...

Ei ni :D Hyvin se seisoo/kaatuu ilmankin :D