torstai 4. elokuuta 2011

Ei sota yhtä miestä kaipaa

Olen isompi kuin yksikään pankki, Yhdysvaltain talous, universumi siis kaikki noista ovat vain ideoita, mutta ne on ainakin minulla ollut tapana nähdä isoina tekijöinä, vaikka ne ovat lähinnä isoja tekijöitä ihan omassa päässäni. Tietenkään en kiellä niiden olemassaoloa vaan niiden psykologista vaikutusta itseeni isoina ideoina. Tai oikeammin ideoita isoista vaikeasti liikuteltavista asioista. Jokainen noista häviää kun minä häviän. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Ei niin, mutta ilman sitä yhtä miestä ei koko sotaa ole. Edelleenkään en puhe että mikään katoaisi objektiivisesti jos subjekti katoaa, mutta subjektiivisesti kaikki menee kun subjekti katoaa.

Olen jonkun kerran puhunut ihmisten kanssa aivoinfarktista ja olen huomannut että se mikä minulle on arkipäiväistä on monelle tosi kova paikka. Aivoinfarkti tuo ihmiset äkkiä hyvin lähelle. Heillä saattaa olla jokin tuttu (monesti isä, äiti) joka on kokenut saman, ja siis tietenkin vielä pahemmin tai pahemman kautta. Mut se on niinku semmonen juttu että tää ei vittu ole mikään vitsi. Ei tähän olla tultu pelleilemään. Elämä koskee kädellä joka on täysin armoton kaikkea/kaikkia kohtaan... Ja mitään hätää ei ole. olet se käsi etkä koskaan halua itsellesi mitään pahaa. Et halua koskaan mitään pahaa millekään.

1 kommentti:

Päkä kirjoitti...

Yhtäaikaa viisas ja syvä sekä inhimmillinen ja todella koskettava kirjoitus.

Kiitos taas paljon!!