perjantai 29. heinäkuuta 2011

Vaikea juttu

With the moonlight to guide you
Feel the joy of being alive
The day that you stop running
Is the day that you arrive

And the night that you got locked in
Was the time to decide
Stop chasing shadows
Just enjoy the ride

-Morcheeba: Enjoy the ride


Huomasin että olen ollut aika varma tarkoituksesta, eli suunnasta mikä elämällä ja minulla on.
Vapaushan ei ole kuitenkaan sitä, että on varma. Mistään.

Sanotaan, että tämä juttu on se elämäni vaikein minkä kanssa olen paininut ja yrittänyt tulla toimeen, kohdata, oivaltaa, nähdä jne. Nimeän sen näin täksi jutuksi että tämän ei ole olla paljastava blogi vaan että tämän sanan taakse voi jokainen laittaa oman sopivan juttunsa, siis vaikean juttunsa. Jos semmoista on :) Nimeän sen, mutta en suoraa osoita sitä.

Kun asetan tämän vaikean jutun eteeni ja se on siinä, jotta siitä vapautuisin, mutta kun näen, että olen törmännyt tähän vaikeaan asiaan elämässäni, jotta kokisin vapautuvani siitä, en voi koskaan antaa sitä anteeksi, koska se on tullut elämääni vapauttamaan minut, jotta antaisin sille anteeksi!! Näin ei kuitenkaan ole. Minun ei tarvitse vapautua siitä! Olen kokenut että minun on vapauduttava siitä, minun on annettava anteeksi sille, jotta voin siitä olla vapaa ja jotta se ei enää hallitse elämääni. Olen yrittänyt ymmärtää sitä, kuin konetta, jotta se jotenkin ratkeasi, mutta tehtävänä ei kuitenkaan ole ymmärtää, koska mitään tehtävää ei ole.Ymmärrys syntyy kun sen yrittäminen katoaa. Anteeksi voi antaa vasta kun huomaa ettei mitään anteeksiannettavaa koskaan ollutkaan.

4 kommenttia:

Päkä kirjoitti...

"Ymmärrys syntyy, kun sen yrittäminen katoaa" - ihku lause.

Tuntuu, että meillä ihmisillä lähes kaikilla on jokin vaikea juttu, joka varjostaa elämäämme ja josta keinolla millä hyvänsä pyritään pääsemään eroon. Juttu mitä emme halua hyväksyä.

Toisilla se juttu on isompi ja toisilla jokin aivan mitätön, mutta voi silti saada kohtuuttoman suuret mittasuhteet.

Onko se se juttu joka aiheuttaa kärsimyksemme vai onko se se ajatus
mitä jutustamme ajattelemme?

Oletteko lukeneet Byron Katien kirjan Neljä kysymystä, jotka voivat muuttaa elämäsi?

http://www.minaolen.com/lehti/byronkatie.html

Katie ehdottaa, että eivät ne jutut ole ongelmallisia vaan meidän ajatukset niisä. Katien The Work eli työn tekeminen omien ajatuksien kanssa on ollut yksi vapauttavimmista kokemuksista elämässäni.

Koska on totta että mitää ei tarvitse tehdä, mitää ei ole tehtävissä. Kaikki on hyvin nyt.

Tätä on kuitenkin vaikea hyväksy jos on sitä mieltä, että miksi näin piti pitänyt käydä minulle? Tai miksi minä?

Näihin kysymyksiin löytyy vastauksia omasta sisimmästä helposti Byron Katien kysymysten avulla.

Hyvää viikonloppua!

Haneli kirjoitti...

Niin, antaa itsensä olla anteeksiantamaton, ehkä jopa (herranen aika!) katkera ja ristiriitainenkin.

Anteeksiantoon ja omaan muutokseenki voi liittyä (piilo) odotus että jos tää juttu ratkeaa, niin taivas aukenee ja ihmissuhteet paranee jne. Mikä jeesus se minä oisin kaikki isieni synnit sovittamaan :D

Jokseenki v*tuttaa se että "asiat on käsiteltävä", kaikki kivet käännettävä, "koska niiden takana on jotain". Ei siellä oo ku tyhjä tyhjiö.

Oikeastaan toi "vanha tuttu Haneli" sai muistamaan, että vissiin joskus 2008 kesällä ollaan tultu tutuiksi :D Silloin luulin että asioitten takana ois joku VASTAUS, joku JUTTU. Tein lenkin ja oon palannu takas samaan pisteeseen. Ei tästä pääse kuin tähän. Mikään ei muutu :D Tippaleipäaivot on sulaneet lätyksi. Ei oo piiloagendaa.

Pilviharso kirjoitti...

Luin juuri Byron Katien Ilon tuhat nimeä, jossa oli myös tästä Työstä. Lukiessaan oli siistiä siistiä omaa ajatteluaan, mikä tässä nyt on hätänä vai ei mitään eli se aina oikeassa kohdassa oleminen, kaikki hyvin.

Myönnän kuitenkin, että se minun yksi juttuni on tosi vaikea itselleni: ikävältäni en voi iloita lapseni kuolemasta. Byron Katie siihen pystyy, mutten minä.

Muttei tarviikaan. Niinhän se meni...

e kirjoitti...

Päkä: On aivan selvää että se on ajatuksemme jota me pidämme hengissä uskomalla siihen tuottaa meille kivuista suurimman, sillä kuljemme elämän virtaa vastaan. Ja mitä olisinkaan sitä ehdotonta ajatusta jota itse olen todellisuuden vastaisesti lietsonut. Mitä minä olisin ilman tuota ajatusta. Mitä elämäni olisi ilman sitä?

...Ja B.Katie on tosiaan tuttu. Mainitsemasi kirjan luin aikoinaan ensin englanniksi ja tuolla se vissiin kirjahyllyssä on suomeksi :)

Hyvää viikonloppua sinullekin :)

Haneli: Just se että yhteen juttuu (siihen vaikeimpaa) lataa hirveitä odotuksia ajattelemalla, että kunhan tää ratkeaa niin sittten tosiaan taivas aukeaa. Näin yksi asia on sekä kaiken epätoivon lähde että portti kaikkeen. Ilman sitä ei voi olla ja sen kanssa kaikki on yhtä vittua :)

Lopulta on kyse siitä että ei tee mitään sen suhteen ja antaa sen haihtua niin kuin kangastuksen joka se olikin. Sillä on kaikki se voima jonka sille on itse antanut. Se on vain niin voimakas kuin mitä itse on.

Pilviharso: Ja kiitos valmiiksi tuosta kirjasta josta ei ollut mitään tietoa :)

Ei kukaan vaadi sinulta yhtään enempään kuin sinä itse vaadit.

Iso halaus.