sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Järkähtämätön varmuus

Olen huomannut, että olen ollut järkähtämätön juuri siinä, että olen ollut varma siitä tarkoituksesta, joka vaikealla asialla minulle on. Tämä vaikea asia on tullut sen takia, että aukaisisin silmäni, olisin enemmän läsnä jne. Ja juuri tästä olen ollut mitä varmoin. Juuri tässä aita on ollut korkein. Korkeus ei olen johtunut vaikean asian vaikeudesta vaan siitä omasta varmuudesta, joka vaikean asian suhteen on ollut.

Huomasin juuri jotain. Olen ollut varma siitä, että kun jonkin asian oivallan vaikea asia hälvenee ja katoaa, mutta kuinka olematon (sic) voi kadota? Kuinka se jota ei edes olekaan voi kokonaan kadota. Toivotaan että jokin jota ei jo ole katoaisi. Wtf. Pointti on siinä että kyse on juuri sen oman sisäisen varmuuden katoamisesta joka antaa voiman ns. vaikealle asialle. Jos on ihan sama, katoaako jokin asia vai ei, mitä väliä sillä on?

2 kommenttia:

Annina kirjoitti...

Ajattelu on tehokasta antamaan monille asioille vettä myllyyn.

Onkohan syy katoamiseen irti päästämisessä ajattelusta?

e kirjoitti...

Jokainen noista on ajatus (katoaminen, irtipäästäminen, ajattelu) eikä yhdelläkään ajatuksella ole mitään tekemistä Todellisen kanssa.

Tiedän kyl mitä tarkoitat :)