keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Henkisyys haisee

Pitäis olla läsnä, hiljaa, tässä hetkessä, nyt jne. Pitäis. Ns. henkisyyteen liittyy niin paljon piilovaatimuksia, että sitä ei lopulta eroita mistään muusta minkä ns. pitäisi viedä perille. Ei oikeasti ole mitään eroa minkälaisella piiskalla itseään hakkaa, jos hakkaa kuitenkin niin, että sattuu.

Sanotaan, että se mitä haetaan on oikeastaan tässä ja nyt, mutta tie siihen on kuitenkin pitkä ja kivinen, niin et oikeestaan tää on se hyvä ja ainoa paikka, mut oikeastaan sä et osaa tässä olla oikein, etkä ollenkaan ja oikeastaan et mitenkään päin. Henkisyys siis sanoo että kun olet yhtä sen kanssa mitä jo on, olet rauhassa ja  kotona... mutta siihen asti olet päin v#ttua.

Siis oikeesti mitään tietä tai tapaa ei siihen pisteeseen ole, missä jo on, sillä mitään ei tarvitse, ja kaikki yritykset on turhia. Henkisyyttä ei ole olemassa.

PS...ja hei kiva et Anonyymi ja Villiina heitti eilen kommettia :)

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitti taas raikkaista mietteistäsi e!
Jo eilen lähdin niitä innolla kommentoimaan, koska on todella vapauttavaa lukea jotain tälläistä. Ajattelua, joka näkee nykyään muodissa olevan "henkistymis-ja vapaus"-buumin läpi.

Tähän ns henkistymisen ihanteeseen liitetään todellakin hyvin paljon piilovaatimuksia, vaikkakin korostetaan, ettei saa vaatia mitään. ja usein vaatimukset eivät edes ole piilotettuja. Niitä ei vaan määritellä tietenkään vaatimuksiksi.

Tämän ajattelusuunnan ihmisiltä puuttuu kaikkinainen nöyryys, he vain sanelevat ylhäältäpäin miten asiat ovat.

Muissa ajatussuunnissa sentään vaivaudutaan usein seikkaperäisestikin pyrkimään tuomaan esille todistusaineistoa siitä, miksi asiat olisivat kuten he kertovat.

Ihminen on emotionaalisuuden lisäksi myös älyllinen looginen olento, joka haluaa yleensä luonnostaan löytää järkeviä perusteita ajattelunsa pohjaksi.

Nämä vapaus-ja henkisyysaatteen ritarit ja primadonnat intoilevat siitä, miten tunteet ovat mitätöntä kuonaa, josta ei tulisi välittää. Mutta mitä muuta se on kuin tunteisiin vetoavaa meuhkaamista, että ylhäältäpäin kerrotaan, miten asiat ovat, missä tilassa mailmankaikkeus on ja mikä on seuraava "evoluution hyppäys eteenpäin."

Minä kysyn: "Miten niin? Millä perustelette opetuksenne?

Eivät he perustele millään. He ovat omasta mielestään ilmeisesti paras todiste oikeassaolostaan itse omalla olemuksellaan. Hehän ovat tajunneet kuinka syödään terveellisesti, kuinka voidaan hyvin, kuinka huoutaan henkistyneisyyttä. Jo siitä pitäisi ilmeisesti uskoa heidän sanomaansa. Just! Ei vakuuta.

Maailmassa on paljon aatteita, maailmanselitysmalleja, ideologiota jne. Pelkkä omien tai oman joukon hienonkin kuuloisten fraasien heittely ei todista mitään, enintään sen , että mikäli on kyse vain tunteita herättävästä sanahelinästä ilman minkäänlaisia todisteita ja perusteluita ajattelumalleille, niin liikkeellä ovat: eivät suinkaan syvälliset vaan juuri ennemminkin pinnalliset ihmisjoukot.

Anonyymi kirjoitti...

Jos on pokkaa kertoa, missä tilassa maailmankaikkeus ja ihmiset ovat juuri nyt, olettaisi olevan vankat perusteet ja todisteet asiantilalle.

Vaan ei. He eivät usko myöskään mihinkään korkeampaan persoonalliseen Olentoon, joka olisi olemassa todisteiden perusteella ja jolta he olisivat saaneet nuo kiintoisat tietonsa.

Ei. He saavat tietämyksensä yleensä omien sanojensa mukaan mitä ilmeisemmin suoraan maailmankaikkeuden tietoisuudelta. Että ei sen suurellisempi juttu! ;)

Mutta millä perustein he väittävät tietävänsä paremmin kuin muut, olevansa henkistyneemmällä tasolla ja johtavansa muitakin henkisen kehityksen korkeimmille asteilla?

Ai niin, unohdin. Hehän eivät tarvitse todistusaineistoa, koska ovat jo ilmiselvästi itse todistus omasta oikeassaolostaan.

Tälläiset typeriä kyselevät ihmispolot kuten minä todistelevat vain omaa alhaista henkistymisen tasoaan.

Näin eräitten, yhä useampien, ajattelu tuntuu juoksevan näinä aikoina.

Jokainen voi kuitenkin havannoida, ketkä elävät nimenomaan tunteellisten lausekuvioiden herättämässä hekumassa, keitä pinnalliset fraasit tyydyttävät.

Jos joku haluaa etsiä syvällisiä vastauksia, silloin etsitään ja mahdollisesti löydetään syvällisiä perustelujakin.

Mikäli ei jaksa tai ole kiinnostunut etsimään mitään kunnon perusteluja tai pitäviä todisteita millekään, niin on ainakin aitoa ja rehellistä myöntää se eikä hämätä itseään ja muita tyhjällä sanahelinällä.

Joka nostaa itsensä opettajaksi, nostaa ajattelumaailmansa tarkastelun alle. Mikäli ideologia ei ole katseenkestävää saati koettelua sietävää... Niin, mitä siitä seuraakaan:

Se osa ihmisistä, joka ei jaksa syvällisemmin ajatella,se osa, joka ei jää kaipaamaan perusteluja vaan haluaakin nimenomaan emotionaalista tyydytystä ja turvaa lähtee seuraamaan ja toistelemaan samoja fraaseja.

Ne, jotka huomaavat henkistymisfraasien onttouden pysyvät hiljaa tai mikä vielä parempaa: aukaisevat suunsa.

Keisarilla ei ole vaatteita!


- Suvituuli

Pilviharso kirjoitti...

Voi miten hienoja ja raikkaita kommentteja täällä!

Minä en ainakaan osaa elää täällä elämässä, usein en mitenkään ja vielä vähemmän ns henkisesti. Kokemusten myötä olen entistä enemmän vakuuttunut siitä, että jokaisen pitää elää vaan se oma elämä. Ja rakastaa enemmän itteensä.

Itselläni on nyt menossa yksi juttu, jossa tuo pitäisi sana on veks. Ja kaikin puolin on niiiiin parempi olo. Näen ja kuulen kilvoittelujuttuja (olkoon henkisyys, ravinto, homing, läsnäolo tms.), mutta ikäänkuin ne eivät liikuta minua mitenkään. Sallin sen heille.

En osaa kanssanne määritellä henkisyyyttä, mutta koen sen nyt rentona arkena. Elän. Ja mielestäni pultsarikin elää oman elämänsä just niinkuin pitää.

Ja taas kun tulee jotakin tosi vaikeeta, sekin kuuluu elämääämme. Paskaa tää välillä on, mutta niin kait se pitää mennä.

Korkean voiman kannattelun kuitenkin tunnen, sillä lailla tuun oleen koko tod.näk. loppuelämäni pää pilvissä.

Joo, näin arkikieliterveisin täältä...

e kirjoitti...

Suvituuli: Kiva kun on nimi ettei oo vain anon :)

Pohjalla on kuitenkin inhimillisyys, mikä on heikun keikun ja niin tai noinkun... siis se on epämääräistä ja antaa tilaa kaikenlaiselle ja kaikelle. Mitään todistusaineistoa ei ole. On vain jokaisen oma elämä ja kuinka sitä elää.

Ymmärrän hyvin tuon tunteet ovat mitätöntä kuonaa mutta jos ihmistä ajattelee merenä ajatukset ovat pinnan heiluntaa ja syvyydessä ovat tunteet. Takki saattaa helposti kääntyä pintatasolla mutta syvyydessä muutos ei tapahdukaan niin helposti, mutta juuri siitä syystä tunteet onkin "hyvä" dissata, koska ne siis ovat niin vahvoja.

Suorastaa alemmasta henkisestä asteesta kertoo se että ihmiset jaetaan henkisiin ja maallisiin ihmisiin. Parempiin ja huononpiin.

Vakuuttavuus tulee puheesta joka kumpuaa syvemmältä kuin niistä sanoista joita fraasien lailla hoetaa.

Pilviharso: "En osaa kanssanne määritellä henkisyyyttä, mutta koen sen nyt rentona arkena."

Päkä kirjoitti...

Hyviä ja ajankohtaisia kirjoituksia - kiitos!

Henkisesti, uskonnollisesti, poliittisesti tai yms. värittyneet ihmiset ovat usein idealisteja, jotka uskovat omaa mieltään, ja se taas on kopio jonkun toisen ihmisen ajatuksista ja mielipiteestä.

Idea'listi on valmis listimään, tuomitsejaan ja kritisoimaa itseään ja toisia ihmisiä, koska "tietää" mikä on oikein. Uskoo olevansa muiden yläpuolella, hieman parempi kuin muut, siksi omasta mielestään oikeutettu tuomitsemaan muita.

Kaikki PITÄISI ajatukset ovat väkivaltaa itseä ja muita kohtaan. Pitäisi ajatukset kumpuavat kokemukseni mukaan, jostakin ideologiasta ja tekee eroa sen lälelle mikä ON ja mitä pitäisi (ajatus) olla. Auts sattuu...ja kuilu kasvaa. Kyllä henkisyys haisee.
- Päivi -

e kirjoitti...

Päivi :) Henk. Usk. Poliit. ihmiset huonoimmassa merkityksessä ulkoistavat edelliset asiat lopulta itsestään ja unohtavat inhimillisyytensä ja tuomitsevat siltä pohjalta melkein kaiken. Inhimillisyytensä unohtaminen onnistuu vain tukeutumalla ideologiaa mutta inhimillisyys ei kuitenkaan koskaan poistu.

Ai niin ja inhimillisyydessä asuu herkkyys, empatia ja välittäminen.

Päkä kirjoitti...

Niin inhimmillisyydessä asuu empatia, myötätunto ja rakkaus mutta ei ideologiassa. Ideologia on mielen tuote - mielen käsitys. Ihmismielihän meillä on
kaikilla, mutta ollemmeko me mielemme? Mieli on hyvä työkalu, muuta isännäksi päästessää voi aiheuttaa hankaluuksia.

Me olemme jotain paljon enemmän, jostain mitä ei voi määritellä eikä ahtaa mihinkään ideologiaa, eikä sitä voi suorittaa. Vaikka kyllä mieli sanoo, että pitäisi.

Anonyymi kirjoitti...

Päkällä on kiinnostavia ajatuksia, mutta ettei vain olisi vaikutteita juurikin näistä ego-, karma- ym filosofioista. Idän ideologioista, jotka ihannoivat kaiken sammumista.

Minä olen mieleni. Ego tarkoittaa vain minää. Ei minä ole paha, ei siitä tarvitse päästä irti. Ei tarvitse pelätä "mielemme hallintavaltaa."

Me olemme meitä itseämme. Minä olen mieleni, tajuntani. Ei ole tarkoitus, ei tarvetta sulautua mihinkään maailmankaikkeuden tajuntaan, päätyä nirvanaan , valaistua tms.

On ihanaa olla oma itsensä tunteineen kaikkineen. Ja kontaktissa toisiin tunteviin , aitoihin ihmisiin.

Nyt Norjan tapahtumien aikaan on nähty mihin kykenee ihminen, joka ei kykene normaaliin tuntemiseen, joka on muuttunut tai aina ollut kovin tunnekylmä. Tunteet ovat luonnollisia, ne ovat suojaksi. Tarvitsemme niitä, ne tekevät meistä kohtaamaan, ymmärtämään,suojelemaan, nauttimaan kykeneviä olentoja. Ne tekevät meistä ihmisiä!

Budhismin ym idän filosofioitten mainostama pyrkimys intohimojen, halujen ja tunteiden sammumiseen, kaiken hiipumiseen ei edistä mitään hyvää. Se on vain harhaa, joka leviää.

Ihminen on eniten ja täysimmin ihminen kaikkine tunteineen,intohimoineen ja haluineen, kaikkine mielenkykyineen.

Mielemme olemme me, en halua kieltää itseäni. Kun rakastan mieltäni, itseäni, pystyn kohtaamaan toisetkin, rakastamaan heitä kokonaisine mielineen, heinä itsenään.

Mielemme ei aiheuta sen kummemmin hankaluuksia, ihan me itse siinä kokonaisine persooninemme aiheutamme hankaluuksia tai emme aiheuta. Voimme muuttua haluamaamme suuntaan ja tällöin itsestämme johtuvat hankaluudet vähenevät.

Ego eli minä ei ole jotain, josta pitäisi päästä eroon, luopua.

Ego on minä, ego olet sinä. Voimme kohdata toisemme ja välittää toisistamme.

Mieli sanoo asioita: me itse siinä ajattelemme ja tunnemme. On hyvä kuunnella itseään, kuunnella toisiaan. Ei tarvitse paeta tuntemattomuuden hiipuvaan maailmaan. Maailmaan, joka on harhaa, kuvitelmaa.

Rakastan elää tunnekylläisenä ihmisenä läpi vaikeiden, läpi ihanien päivien.Rakastan elää oikeassa maailmassa, todellisuudessa.

-Suvituuli

Anonyymi kirjoitti...

Karma on termi, jolla monet ihmiset pyrkivät selittämään ikävien asioitten tapahtumista maailmaassa ja yksittäisten ihmisten elämässä.

Uskon, että ihminen voi esim jäädä auton alle ihan sattumalta. Ei hän ole tehnyt mitään pahaa esim edellisessä elämässään niin kuin monet uskovat.

On monia syitä miksi sairastumme. Karman lakiin uskominen vähentää monilta myötätuntoa. "Oma vikansa, kun sairastui. On tehnyt joitain pahaa menneisyydessä."

Julmaa ajattelua tuollainen ja taas täysin vailla perusteita, minkäänlaisia todisteita ei ole.Kertoo jotain ihmisestä, jos lähtee tuollaista oppia kannattamaan.

Onhan se kätevä, näppärä pikku selitysmalli, mutta karma on oikeasti vain ihmisten kaksintöä. Tuntui jostain sankarista tai sankarittaresta aikoinaan mukavalta ja rauhoittavalta väsätä joku tälläinen ajatusmalli selittämään pahuutta ja kärsimystä.

Kaikki olisi muka kärsivien omaa syytä. Kauhea, julma, piittaamaton ja kylmä kehäpäätelmä ja monien ns henkistyneiden ihmisten suosiossa. Huh huh, sanon vain. Ratkaisut ja todelliset selitykset löytyvät muualta. Karman laki on hämäystä ja harhaa!

Anonyymi kirjoitti...

Tunteet voivat kyllä olla hyviä tai ikäviä, repiviä tai rakentavia. Repivistä, haitallisista tunteista onkin hyvä päästä suht nopeasti toisiin tunnelmiin, päästä rauhoittumaan.

Mutta ilon, onnen ja rakkauden tunteistahan on ihanaa nauttia ja vain voimistaa niitä. Vihastuminen tai muut rankemmat tunteet voivat välistä olla rakentaviakin,ne voivat edistää jonkin hyvän asian onnistumista, mutta vihan hautominen ei tietenkään kannata.

Voimme vihastua vääristä teoista ja se panee meihin liikettä. Ketään ihmistä ei kuitenkaan ole hyvä vihata, ajattelen, vain vääriä asioita ja tekoja voi olla rakentavaakin vihata. Emmepä itsekään silloin helposti sorru esim julmiin tekoihin toisia vastaan.

Vahvoissa negatiivisissa tunnetiloissa ei ole hyvä pitkään velloa, mutta tunteilla on oma tärkeä viestinsä ja tosiaan tarvitsemme tunteitamme, ne pitävät meidät kohtaavina, aitoina ihmisinä.

Tunteitten kuolettaminen tappaa inhimillisyyttämme. Se ei tekisi meistä vahvempia, se heikentäisi meitä, muuttaisi luonnottomaan suuntaan.

Mielemme järjenkykyinemme ja tunteinemme on itsemme. Ei meidän kannata yrittää hylätä itseämme.

Tunnemaailmamme voi muuttua positiivisempaan suuntaan. Me voimme halutessamme, sitä tarvitessamme muuttua tai iloita nykyisestä tilastamme tai tyytyä nykyiseen tilaamme tai etsiä jotain muuta.

Itseämme emme kuitenkaan voi oikeasti paeta maailmankaikkeuden syleilyyn. Harha on harhaa, vaikka kuinka asioita väännettäisiin. On olemassaolo tai siitä kokonaan häviäminen. Ikuiseen elämäänkin uskon, mutten siten kuten idän filosofiat opettavat. Se olisi jo toinen kertomuksensa.

Näin ajattelen, muut ehkä toisin. :)

-Suvituuli

Päkä kirjoitti...

Kiitos Suvituuli mielenkiintoisista ajatuksistasi.

Koitan selittää mitä tarkoisin.
Mielestäni olemme jokainen paljon enemmän kuin tunteemme ja mielemme.
Ne on toki tärkeä osa meitä ja niinkuin sanoit ei niistä tule päästä eroon eikä niitä vastaan tarvitse taistelle.

Monesti ne kuitenkin pimentää meidän todellisen itsemme ja viisautemme, jolloin uskomme olevamme vähemmän mitä oikeasti olemme. Uskomme olevamme mielemme.

Kun tunnemme ja hymäksymme tunteemme ja mielemme, mitä idän filosofioissa yms. henkisissä piireissä ei usein tapahdu, voimme olla oma itsemme ilman, että mielemme tai tunteemme HALLITSEE meitä.

Sanonta tuli on hyvä renki vaan huono isäntä, pätee hyvin mieleen ja tunteisiin. Miks rengille piäis antaa kenkää?

Kiitos kivasta keskustelusta!!!!

e kirjoitti...

Päkä: Järjessä ei ole empatiaa, se on järkevää. Se on ihan toimiva omalla sektorillaan. On jännää miten uusio-henkisyydessä eka haukutaan ego ja sitten sen jälkeen kirotaan tunteet. Et tunteet niiko on sittiä, ja ne ovat lopulta egosta lähtöisin. Demonisointia ja demonisointi johtaa aina fundamentalismiin. Mieli on tosiaan hyvä renki ja todella huono isäntä. Sama kuin antaisi oman lapsen tai koiran pompottaa. He eivät ole sillä paikalla että he ohjaisivat vankkuria.

Suvituuli: Tunteiden kaikki kuolettaminen on mahdotonta. Ihminen on kuin meri. Pintaliplatus on ajattelua ja tunteet asuvat syvyydessä.

Ihminen on eniten ja täysimmin ihminen kaikkine tunteineen,intohimoineen ja haluineen, kaikkine mielenkykyineen.

Sattuma, kohtalo tai karma mahtuvat samaan tarinalokeroon mukavasti. Ensimmäisen mukaan mitään syytä ei ole, toisen mukaan aina on syy ja kolmannen mukaan syy on siinä miten olen aiemmin toiminut. Kyse on kuitenkin siitä kuinka näitä sanoja käyttää.

Egon voi kuolettaa yhtä hyvin kuin voi oman itsensä kuolettaa. Egon kuolettaminen onnistuu hyvin kun kuolen.

Todellinen vahvuus on oman inhimillisyyden löytämistä ja oman herkkyyden löytämistä. Maailmankaikkeuden syleilyyn voi päästä vain olemalla itse avoin ja herkkä.

Tunteva.

Adelina kirjoitti...

Täällähän on hyvää settiä! On meikäläistäkin alkanut harmittaa tuo ylhäältä päin saneltu henkistymisoppi, joka on alkanut vallata blogistaniaa.

On eri asia pohdiskella ääneen ajatuksiaan tai kertoa perustellen mielipiteitään kuin julistaa itsestäänselvinä totuuksina omaa aatemaailmaansa ilman kummoisiakaan todisteita tai perusteita.

Jotkut bloggaajat ovat omasta mielestään kovasti"henkistyttyään" lähteneet vähättelemään toisia muista aiheista krjoittavia tai jopa samoista aihepiireistä kirjoittelevia tai lukevia, mutta henkisessä kehityksessään vielä "alemmalla tasolla" olevia.Ja ottavatpa jotkut vielä oikeudekseen ennustaakin toisen henkisen kehityksen tulevaa tietä kuoppineen kaikkineen.

Aika ärsyttävää minusta, varsinkin, kun ei ole mitään oikeita perusteita, miksi uskoa, että nuo muut omista aiheistaan innostuneet kirjoittelijat tai kanssaihmiset olisivat millään muotoa sen vähemmän aidosti henkisiä tms kuin ylhäältä alentuvasti neuvoja jakeleva(t). Ennemminkin päin vastoin. Jos nyt kuka niin "henkinen" haluaa edes olla.

Ja joskushan voi käydä vieläpä niinkin, että "sokea toista taluttaa ja kohta ovat kuopassa kumpikin."

Hyvä homma, että olet blogissasi e nostanut tästä henkistymispatistelusta kissan pöydälle!

e kirjoitti...

Hello Adelina :) Henkistymisoppi on oikea sana siinä mielessä ko mystikot ovat jo aikoinaan (idässä ja lännessä) puhuneet aiheesta mutta henkistymisoppi ottaa parhaat päältä ja lipsuttelee rantavedessä. Läpikäyneet ovat puhuneet asiaansa käytyään läpi tulen ja veden... He ovat ns. menneet helvettiin ja tulleet takaisin puhumaan sitä mitä puhuvat ja sitten nää rantavedessä räpiköitsijät puhuu samaa asiaa ilman että ovat katselleet kuolemaa silmiin.

Ihmisen henkisestä tilasta kertoo se kuinka vähän hän pyrkii puuttumaan toisten sanomisiin.

Pointti on siinä että kenen kanssa mieluiten istuis tuopilla tai kupillisella teetä. Jonkun tärkeilijän vai semmoisen mukavan tyypin kanssa, jonka seurassa voi olla oma itsensä ilman ett' h'n odottaa mitään.