lauantai 30. heinäkuuta 2011

Henkinen "kehitys"


Ei oikeastaan ole mitenkään yllättävää, että avautuminen tästä vaikeasta asiasta vaikken sitä varsinaisesti nimeä on saanut itsessäni jotain semmoisia prosesseja liikkeille mitä ei aikaisemmin ole liikkunutkaan. On se juttu aina ollut ennen onnettomuutta ja olen siitä puhunut terapeutteja myöden, mutta silti nyt se on jotenkin liikkunut kohden sitä pistettä ettei se liiku oikeastaan.

Kyse on jotenkin siitä, että vauhti jota ei alunperin olekaan lakkaa. Luulin olevani vauhdissa ja minä pysähdyin vaikka vauhtia ei alunperin ollutkaan. Jos henkinen kehitys on jotain, se on juuri sitä, että lakkaa tekemästä sitä mitä on aiemmin tehnyt. Lakkau uudestaan ja uudestaan koskemasta siihen hellan levyyn koska se oikeasti sattuu.

7 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Hurjaa, että olet kokenut tuollaisen sairaskohtauksen. Mahtavaa, että olet kuntoutunut noin hyvin, ja että saat jatkaa elämääsi lasten kanssa. Voi olla, että heti kuoleman jälkeen ei ole mitään muuta kuin unta. Kristittynä uskon kuitenkin siihen, että kaikki kuolleet herätetään eloon Jeesuksen tullessa toisen kerran maan päälle. Toivon, että sen jälkeen pääsen paikkaan, jossa elämä on täydellisen hyvää, rakkaudellista ja todella mielenkiintoista. Tämä on elämä on vasta harjoittelua ;). Siunausta!

e kirjoitti...

Kiitos Siunaksesta Elina...

En voi sanoa ollenkaan mitä kuoleman jälkeen on/ei ole, mutta minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä etteikö kaiken takana on ääretön hyvyys. Mitään todisteita minulla ei tietenkään ole, mutta todisteet kuuluvat olemassaolon matalimmalle portaalle.

Aivan yhtä varma olen siitä että tämä hyvyys ei suinkaan ole kuoleman rajan takana vaan tässä. Nyt. Kun puhut Jumalalle rukouksessa, puhut nyt niinkuin hän olisi läsnä, koska hän on läsnä. Sinä et koskaan ole minkään muurin takana ja huuda Hänelle hänen linnaansa, jos Hän sattuisi kuulemaan. Ei. Olet aina täysin valaistussa hallintosalissa, jossa koko Hallintosali on vaiennut kuuntelemaan mitä asiaa juuri sinulla on. Aina.

Marja Leena kirjoitti...

"Lakkau uudestaan ja uudestaan koskemasta siihen hellan levyyn koska se oikeasti sattuu." Vau, tämä kolahti. Noinhan se menee.

♥ Hannele kirjoitti...

ruumistani yritän kehittää

e kirjoitti...

Marja-Leena: Aika pitka aika kuluu siitä että tajuaa sen mitä itse tekee sattuvan itseen...

Hannele: Terve sielu terveessä ruumiissa :)

Haneli kirjoitti...

Kun aikansa raksuttaa jotain Juttua, se tulee merkityksettömäksi.

Koneiston hammasrattaat kuluvat sileiksi eikä tarttumapintaa ole.

Avain pyörii lukossa.

e kirjoitti...

Toi avain pyörii lukossa... Pling.