tiistai 26. heinäkuuta 2011

Ei hirveän henkinen

Joka kerta kun en ole hiljaa olen niinko äänessä. Joka kerta kun en ole sillain oikeaoppisesti meditatiivisen herkkä vaan jokapäiväisen arkisen tylsiintynyt ja herranjumala negatiivisen tunteikas niin kylläpä syytän itseäni moisesta rikoksesta. Ja varsinkin jos syytän itseäni niin olen niin arkipäiväisen tavallinen ja kaukana henkisestä että.

Ihan vaan arkinen. Ihan vaan tavallinen. Ei hirveän henkinen, ei hirveän tasainen, koska ei kauhean hirveästi oikeastaan kiinnosta.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juups...jotensakin kiinnostavia ajatuksia herättävä postaus.

Olen nääs varsin kyllästynyt niihin jorinoihin, että pitäisi päästä henkistyneeseen tilaan, jossa ego olisi tunteineen hävinnyt ja jokin tarkemmin määrittelemätön universumin voima alkaisi tässä tilassa johtamaan elämäämme positiiviseen,jonkun universumin lain tms tarkoittamaan suuntaan.

Tälläisestä ei ole oikeasti olemassa niin minkäänlaisia todisteita. Ovatpahan vaan jotkut innolla lukeneet erinäisiä henkistymis- ja meditaatio-oppaita ja imaisseet vaikutteet melkoisen kritiikittömästi itseensä.

Elämä olisi kovin ankeaa, jos tunne-elämämme latistuisi. Sen ei mielestäni kuulu millään muotoa latistua. Kyseessä olisi vain dystymia tai jotain vieläkin ikävämpää...

Jos samoja fraaseja vain toistellaan, niin todisteita tuollaisen maailmankuvan uskottavuuden perusteeksi ei kerry lisää piiruakaan.

Eikö se ole pahinta tunteilla meuhkaamista, että näistä ego ja henkistymisasioista vouhkataan voimakkain tunnelatauksin. Melkoisen ristiriitaista....

Villiina kirjoitti...

:-) Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin ihminen josta kilometrin päähän loistaa väkisin väännetty henkisyys, tasapaino, sädekehä tms. Harjoitteluahan tämä on ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Ja sitten vielä nämä henkistyneet nettikansalaiset tosiaan kertovat, että mikäli sinä ärsyynnyt jostain tai syytät itseäsi tai jotain muuta jostain, olet henkisessä kehityksessäsi vielä kovin alhaisella tasolla...

Jaaha, entäs, kun nämä itse syyttävät toisia juurikin alentuvasti milloin liiasta tunteellisuudesta, milloin närkästyneenä ala-arvoisten ruokien syönnistä ja milloin vain yleisestä tiedostamattomuudesta...vaan ,kun heidän mukaansahan mitä vähemmän tunnet ja koet olevasi yksilö omine tahtoinesi ja haluinesi sen parempi...Eipä siinä sitten muuta kuin sulautumaan maailmankaikkeuteen ja häviämään itsenäisestä olemassaolosta...

Hyvin on epäloogista ja todisteita vailla koko korttitalo.Vaan jos ei ymmärrä eikä kannata näitä näkemyksiä, ei ole aidosti vapaa ja henkistynyt ihminen...sillä voi kaiken kritiikin toki aina näppärästi kuitata.

Kehäpäätelmät kunniaan... ;)

e kirjoitti...

Anonyymi: "Pitäisi päästä..." He :)

Eikö se ole pahinta tunteilla meuhkaamista, että näistä ego ja henkistymisasioista vouhkataan voimakkain tunnelatauksin.

Juuri näin :)

Villiina: Henkisyys tosiaan haisee. Jos joku on oikeasti henkistynyt hänen lähellä on oikeasti mukava olla. Hän ei vaadi mitään. Hän ei vaadi mitään itselleen. Itselleen vaatimista on myös se että vaatii muita olemaan samanlailla henkistynyt kuin mitä itse on.

Anonyymi: Olen mielelläni henkistymätön ihminen sillä olen ihan tavallinen jätkä. Pillastun typeristä asioista, olen emotionaalinen, raivoan ja näin teen varmaan loppuun asti.

Ajatusrakennelma tarvitsee aina todisteita ja on altis kritiikille, mutta se mikä on edessä juuri nyt ei oikeastaan kaipaa mitään tuekseen... ja ton oikeastaan voi jättää pois :)

Haneli kirjoitti...

Mietin että PITÄSKÖ olla niin jalostunut ettei osallistuisi enää kommentointiin ja keskittyisi vaan omaan arkeensa, mutta... :D

Henkistely voi olla (enkä sano että kellään täällä ois :) juuri suojakeino arkista todellisuutta kohtaan. Kuvittelua että olisi hienompi kuin onkaan.

Ja mistä tahansa voi kehittyä neuroosi, kilvoitella bodaamalla fyysisesti tai henkisesti. Tai mitä eroa on jollain pakkoajatuksella "täytyy laskea kymmeneen tai jotain kauheaa tapahtuu" tai "täytyy olla läsnä ja keskittyä hengitykseen, ettei vaan.." (...kontrolli mene??? :)

Tuolla toisaalla oli, että "rentoa arkea". Kun henkistely vaan jäi pois (enkä osaa sanoa miten se jäi, tuli vaa tarpeettomaksi :D) on ollu ehkä parasta että on voinut keskittyä vaikka kahvin keittoon tai pyykin lajitteluun ilman että uhraa ajatustakaan millekään läsnäololle :D Tai katsoa (ennen niin ala-arvoisia) saippuasarjoja sohvalla ihan koomassa ilman vaatimusta että pitäisi tehdä jotain kehittävää :D

T. Haneli (joka on ilman valokuva-ajatelma -blogiaan aika tylsä tyhjäpää, jolla ei oo sisältöä ja mielekkyyttä elämässään, mutta nykyään se ei haittaa :DDDD)

Haneli kirjoitti...

Ps. Ismo Alanko kuvaa aika hauskasti:

"Ei auta peräruiskeet,
Ei poisto amalgaamin.
Ei tv-shopin tyynykään, se anatoominen.
Ei auta voimajooga,
Ei auta sorkkarauta.
Ei auta ruoho eikä aerobic.
Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä.
Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin ja
Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa.
Harrastin runoutta ja teatteria.

refrain:
Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta, en.
Olen ystävien kesken yksinäinen.
Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään,
Olen liian hauska yrittämäänkään.

Mut mä liikun kriisistä kriisiin, kuljen komein askelin.
Tahdon, ettei mikään ois kuin ennenkin.
Kuljen kriisistä kriisiin, enkä löydä apua.
Onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa
Kriisiin. (3x)"

Mikään ei auta, ja taudin nimi on ihmisyys :DDD

haneli kirjoitti...

Ps2. Hehe, hyvä sana tuo pillastuminen, jotenki sinulle ominaista, hehee :DDD *tökkii ampiaispesää* Enkä sano että se ois millään lailla parempi/huonompi ominaisuus kuin mikään muukaan :)

Tunteilusta: näyttää siltä, että ite oon enemmän siellä passiivisella ja sisäänpäin kääntyvällä puolella. Kokenu että sekin on jotenki VÄÄRÄÄ, kun on sanottu että oot liian hiljainen, liian COOL, pitäisi tuoda itseäsi enemmän esille ja sanoa mielipide, suuttua, räjähtää kunnolla, pitäisi noudattaa liikuntaohjelmaa että sais energiat liikkeelle (:DDDDD) jne...

Joo oon kokeillu suuttumista ja tunteilua (täysillä, tietenki :D) ja kuvittelin että JOS vaan saan patoutuneet tunteeni purettua ja ilmaistua ja jotenki KÄSITELTYÄ, NIIN... jotain hienoa tapahtuu ja todellinen potentiaalini vapautuu tai jotaki ufoa :DDDD, mutta kummasti sitä on palannu takaisin luontaiseen olemukseensa eikä jaksa meuhkata mistään :D Tämmönen möllöttäjä sitä vaan on, joka kai ilmaisee vihamielisyyttään kyynisyydellä, v*turalleen on menny silloin ku on yrittänyt jotain muuta :D "ei auta voimajooga.." :DDDD

e kirjoitti...

Ihku ihanaa et kommenteeraat arkesi keskeltä näinkin henkistä aihetta Haneli :D Mikään ei auta, ja taudin nimi on ihmisyys :)

Kaikki käsittely lopulta on keskittymistä vain itseeni siis siihen mikä minussa on vialla. Minä, minä ja taas vaan minä :)

haneli kirjoitti...

Joo, kävin täs välissä ostaan wc-paperia (ihanan arkista!) ja kenkäkaupassa (hyi, pinnallista, tai vähintään ois pitäny ostaa jotku terveelliset elämäntapaintiaanikengät... ostin kahet söpöt kengät :D)

Nii, käsittely... olin vakuuttunu että jokin on tosi pahasti vikana :D, tai että "tunne-elämän ongelmat" estäis elämästä, mutta tässä mää vieläki elän :D En ehkä niin kuin hienon ja vaativan minä-ihanteeni olis kuulunut, mutta sillen miten milloinkin voin... aika monesti passiivisesti tai säästöliekillä, mutta ei ole ketään, jota se masentaisi.. tai ees kiinnostaisi :D

Kai se on sama mikä se "vika" on, liika tunteilu tai liian vähäinen, jos näkee elämän olevan jonkun tunnelukon naksahduksen takana.. "sitten KUN tämä on selvä..." se este/lukko on itse rakennettu ja laitettu ehto, että tämän pitää ratketa... vaa entä jos kuolee ennen kuin on käyny monen vuoden terapian? *virn*

Heli kirjoitti...

Niin - tuota olen itsekin miettinyt, että mikä sija ihmisyydellä on henkisyydessä.

Ei kiinnosta muakaan enää miettiä koko ajan omia virheitä, vaikka ajattelin, että juuri tuota kautta minusta tulee jotain hienoa. Ei tule, ei, kun olen jo. Ja niin olet sinäkin - ihan kyllin hieno. :)

Kivaa ja virkistävää lukea tällasta, rehellistä tekstiä. :) Kiitoksia.

e kirjoitti...

Henkisyys on inhimillistä tai se on pelkkään teoretisointia. Inhimillisyys on ain käsin kosketeltavaa, hengittävää... elävää.

Ja tosiaan... Sinusta ei koskaan tule mitään hienoa tai upeaa, koska olet sitä jo :)