sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Järkähtämätön varmuus

Olen huomannut, että olen ollut järkähtämätön juuri siinä, että olen ollut varma siitä tarkoituksesta, joka vaikealla asialla minulle on. Tämä vaikea asia on tullut sen takia, että aukaisisin silmäni, olisin enemmän läsnä jne. Ja juuri tästä olen ollut mitä varmoin. Juuri tässä aita on ollut korkein. Korkeus ei olen johtunut vaikean asian vaikeudesta vaan siitä omasta varmuudesta, joka vaikean asian suhteen on ollut.

Huomasin juuri jotain. Olen ollut varma siitä, että kun jonkin asian oivallan vaikea asia hälvenee ja katoaa, mutta kuinka olematon (sic) voi kadota? Kuinka se jota ei edes olekaan voi kokonaan kadota. Toivotaan että jokin jota ei jo ole katoaisi. Wtf. Pointti on siinä että kyse on juuri sen oman sisäisen varmuuden katoamisesta joka antaa voiman ns. vaikealle asialle. Jos on ihan sama, katoaako jokin asia vai ei, mitä väliä sillä on?

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Henkinen "kehitys"


Ei oikeastaan ole mitenkään yllättävää, että avautuminen tästä vaikeasta asiasta vaikken sitä varsinaisesti nimeä on saanut itsessäni jotain semmoisia prosesseja liikkeille mitä ei aikaisemmin ole liikkunutkaan. On se juttu aina ollut ennen onnettomuutta ja olen siitä puhunut terapeutteja myöden, mutta silti nyt se on jotenkin liikkunut kohden sitä pistettä ettei se liiku oikeastaan.

Kyse on jotenkin siitä, että vauhti jota ei alunperin olekaan lakkaa. Luulin olevani vauhdissa ja minä pysähdyin vaikka vauhtia ei alunperin ollutkaan. Jos henkinen kehitys on jotain, se on juuri sitä, että lakkaa tekemästä sitä mitä on aiemmin tehnyt. Lakkau uudestaan ja uudestaan koskemasta siihen hellan levyyn koska se oikeasti sattuu.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Vaikea juttu

With the moonlight to guide you
Feel the joy of being alive
The day that you stop running
Is the day that you arrive

And the night that you got locked in
Was the time to decide
Stop chasing shadows
Just enjoy the ride

-Morcheeba: Enjoy the ride


Huomasin että olen ollut aika varma tarkoituksesta, eli suunnasta mikä elämällä ja minulla on.
Vapaushan ei ole kuitenkaan sitä, että on varma. Mistään.

Sanotaan, että tämä juttu on se elämäni vaikein minkä kanssa olen paininut ja yrittänyt tulla toimeen, kohdata, oivaltaa, nähdä jne. Nimeän sen näin täksi jutuksi että tämän ei ole olla paljastava blogi vaan että tämän sanan taakse voi jokainen laittaa oman sopivan juttunsa, siis vaikean juttunsa. Jos semmoista on :) Nimeän sen, mutta en suoraa osoita sitä.

Kun asetan tämän vaikean jutun eteeni ja se on siinä, jotta siitä vapautuisin, mutta kun näen, että olen törmännyt tähän vaikeaan asiaan elämässäni, jotta kokisin vapautuvani siitä, en voi koskaan antaa sitä anteeksi, koska se on tullut elämääni vapauttamaan minut, jotta antaisin sille anteeksi!! Näin ei kuitenkaan ole. Minun ei tarvitse vapautua siitä! Olen kokenut että minun on vapauduttava siitä, minun on annettava anteeksi sille, jotta voin siitä olla vapaa ja jotta se ei enää hallitse elämääni. Olen yrittänyt ymmärtää sitä, kuin konetta, jotta se jotenkin ratkeasi, mutta tehtävänä ei kuitenkaan ole ymmärtää, koska mitään tehtävää ei ole.Ymmärrys syntyy kun sen yrittäminen katoaa. Anteeksi voi antaa vasta kun huomaa ettei mitään anteeksiannettavaa koskaan ollutkaan.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Matka- ei määränpää

Olennaista ei ole se, että paasaan vaan se miten prosessi liikkuu tai liikkuuko se eli tuleeko keskustelua vai ei. Ja mihin nämä vankkurit ovat menossa? En minä ainakaan tiedä :D mutta prosessi sinällään on mielenkiintoinen. En tiedä mihin tämä kaikki on ns. menossa ja eräässä mielessä tämähän ei kuitenkaan mene mihinkään :) Kun matka lopulta päättyy, se on ohi. Eikö. Tämähän ei oikeastaan sano mitään :)

PS: Iso kiitos Suvituulelle ja Päkälle sekä tosi vanhalle tutulle Hanelille ja Pilviharsolle :)


keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Henkisyys haisee

Pitäis olla läsnä, hiljaa, tässä hetkessä, nyt jne. Pitäis. Ns. henkisyyteen liittyy niin paljon piilovaatimuksia, että sitä ei lopulta eroita mistään muusta minkä ns. pitäisi viedä perille. Ei oikeasti ole mitään eroa minkälaisella piiskalla itseään hakkaa, jos hakkaa kuitenkin niin, että sattuu.

Sanotaan, että se mitä haetaan on oikeastaan tässä ja nyt, mutta tie siihen on kuitenkin pitkä ja kivinen, niin et oikeestaan tää on se hyvä ja ainoa paikka, mut oikeastaan sä et osaa tässä olla oikein, etkä ollenkaan ja oikeastaan et mitenkään päin. Henkisyys siis sanoo että kun olet yhtä sen kanssa mitä jo on, olet rauhassa ja  kotona... mutta siihen asti olet päin v#ttua.

Siis oikeesti mitään tietä tai tapaa ei siihen pisteeseen ole, missä jo on, sillä mitään ei tarvitse, ja kaikki yritykset on turhia. Henkisyyttä ei ole olemassa.

PS...ja hei kiva et Anonyymi ja Villiina heitti eilen kommettia :)

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Ei hirveän henkinen

Joka kerta kun en ole hiljaa olen niinko äänessä. Joka kerta kun en ole sillain oikeaoppisesti meditatiivisen herkkä vaan jokapäiväisen arkisen tylsiintynyt ja herranjumala negatiivisen tunteikas niin kylläpä syytän itseäni moisesta rikoksesta. Ja varsinkin jos syytän itseäni niin olen niin arkipäiväisen tavallinen ja kaukana henkisestä että.

Ihan vaan arkinen. Ihan vaan tavallinen. Ei hirveän henkinen, ei hirveän tasainen, koska ei kauhean hirveästi oikeastaan kiinnosta.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

End of Violence

Emännän loma loppuu ja tänään palattiin kotiin. Pari mökkiä pari huvipuistoa, autoilua läpi Suomen, hyvää ruokaa ja punaviiniä jne. Tunnelma on nyt jokseenkin huono vaikka omaa "lomaa" on syyskuun alkuun asti. Lomalla kirjauduin Google+ ja HeiaHeia! palveluihin.

Ehkä tällä erää (ja just nyt) tympii eniten se ettei ole rahaa (oikeasti), tavaraa taas on kotona ihan liikaa (järjestystä on mahdoton pitää), tilaa on liian vähän, pihaa ei ole jne ....niin ja loma loppuu :/

No tiedän et kohta kun saan verensokerin kohoamaan laskupinot ja törkypinot eivät näytä ihan niin pahoilta.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Ps.

Ai niin... Uusimmassa Viva lehdessä (heinäkuu) on sivun haastatteluni.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Ikuisti alasti

You can't wait
for the end of your problems
for you to be present.
It has to be done wherever you are
—which is now.
-Eckhart Tolle

Ikuisesti voin käyttää keppihevosena ongelmiani ja paeta niiden taakse tätä ikuista hetkeä ettei vain kävisi niin että olisin alasti ilman ongelman ongelmaa juuri siinä missä olen, eikä oikeastaan olisi mitään suuntaa mihin mennä eikä mitään halua mennä mihinkään.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Pienissä häissä

Puoliso jäi perjantaina lomalle. Kävimme eilen häissä ja seremonian aikana olin liikuttunut, koska "tämä meni kokonaan minulta ohitse". Tänään lähdetään mökille.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

rakkauden osoitus

tiedän miten osoitan rakkauttani
mutta mikä sinulle on rakkauden osoittamista
ja onko näillä kahdella
enemmän tekemistä
minun kuin
Rakkauden kanssa