maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kuoleman enkeli

Katselin loisteliasta Adam Sandlerin komediaa KLIK! ja joka ei näe ironiaani... no, en voi auttaa :) Okei tää voi tietty paljastaa jotain, että jos aiot katsoa elokuvan myöhemmin niin älä lue, mutta päähenkilö oli kuolemassa ja Kuoleman Enkeli kertoi että se on loppu nyt. Dramaturgisesti tämä tietenkin toimii, mut todellisuudessa kukaan ei välttämättä riennä kertomaan että peli on ohi, et tää oli niinku kaikkinensa tässä vaan, että kaikki loppuu ja... Zip! Ei rumpujen pärinää ja ilotulitusta vaan valot vain sammuvat. Huom. Työ ei ole irtipäästämisessä, koska siinä ei ole vaihtoehtoa vaan kiinnipitämisessä, joka näyttää olevan todellista.

5 kommenttia:

Kuunkuiske kirjoitti...

En oikein tajua tuota "työ ei ole irtipäästämisessä vaan kiinnipitämisessä." Eikös se ole sama asia?

Monesti kuolo korjaa pikkuhiljaa ja silloin ihminen käy (usein kai kivuliaasti) läpi mistä kaikesta hän joutuu päästämään irti. Viimeinen hetki on viimeinen hetki, silmänräpäys, mutta se ei useinkaan tule silmänräpäyksessä.

Jos ei pitäisi kiinni mistään, ei olisi mistä päästää irti.

Vapautta! :)

e kirjoitti...

No irtipäästäminen ja kiinnipitäminen on sama asia :D

Pointti o tietty siinä et irti päästää varmasti, ainakin siinä pisteessä kun kuolee ja kiinnipitäminen on aina lopulta illuusio. Näyttää siltä, että pidän kiinni. Kukaan ei pidä mistään kiinni, koska mitään kiinnipitämistä ei ole kuin kuvitelmissa ja kiinnipitämisen kuvittelu on kivuliasta.

Työ ns. henkinen polku on monesti sen opettelussa ettei mistään voi pitää kiinni ja mitään kp ei edes ole.... ja kun tuon oivalyaa päästää irti siitä mistä ei koskaan pitänykään kiinni.

Onko tarpeeksi epäselväst sanottu :D

Kuunkuiske kirjoitti...

V-ttuun koko sanahirviö henkinen polku!

Irtipäästäminen koskee jokaista, tiedostaa sitten olevansa ikuinen (ei keho) tai ei.

Tiedä sitten kummansorttisen elämä on helpompaa! :)

Kuunkuiske kirjoitti...

...Sen sentään tietää kummalle elämästä (kehosta) luopuminen on helpompaa.

e kirjoitti...

:D Yritän viimeiseen asti välttää tuota hirviötä, jolla ei ole edes voimaa...

Kyse on kuitenkin aika luonnollisesta asiasta siitä miten kaikki niinku virtaa ja ei sitten oikein millään pysy paikallaan. Jos sitten yrittää psykologisesti takertua tähän kaikkeen virtaavaan jää oikestaan juuri siitä kohtaa jumiin, koska kaikki virtaa. Irti päästäminen on tämän oivaltamista siis lopulta sen, että antaa kaiken mennä koska se on mennäkseen.