perjantai 3. kesäkuuta 2011

Elävänä kuollut

Olen useasti nyt törmännyt kuoleman jälkeisiin kokemuksiin. Yks jos toinenkin on kuollut tai ollut lähellä kuolemaa. Omaa kuolemaani on kyseenalaistettu, että se ehkä johtui vahvoista lääkkeistä. Ehkä et ollut kuoleena ollenkaan. Sanooko jonkun kokemus enemmän kuoleman jälkeisestä kuin omani joka siis ei ollut minun. Yhdestä asiasta kuitenkin olen onnellisen varma. Tietämättömyydestäni. Olen täysin varma siitä, että yksi viikko hävisi minulta kokonaan. Ja olen täysin varma, että nyt olen elossa. Olinko kuollut ...no en tietenkään koska olen tässä. Kuitenkin jokin varmuus kasvoi. Ja oikeastaan toinen varmuus on siitä että on raja jossa sanat loppuvat. Kukaan ei kuule niitä sanoja. Kuolema on vain päämäärä, jossa sanat loppuvat. Kokonaan. Kuinka sanoa sen, kun suuta ei ole?

5 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Sanattoman kartta - sitäkö lie Wittgensteinkin yrittänyt piirtää kirjoittaessaan: On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä.Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.(Tractatus logico-philosophicus). Paljon pidemmälle ei hänkään päässyt - onneksi?

Kuunkuiske kirjoitti...

Ymmärtääkseni kuolemanrajakokemukset eivät kestä viikkoa ;)

Villi arvaus: jokin mutkallinen prosessi siellä jossakin aivoissa vei muistin.

Ei mitään väliä, niin tai näin.

Hyvää viikonloppua!

e kirjoitti...

Marja Leena: Se mikä on rajan takan on siellä ikuisesti. Siihen ei sanoilla vaikka kuinka yrittäisi runoilla. Tyytyväisyys tulee siitä kun antaa rajan takaisen jäädä rajan taakse eikä yritäkään sitä hakea.

Kuunkuiske: Niin just. Ja tyhjyys on itselle mitä oivallisin vastaus.

Hyvää viikonloppua sullekin :)

Marja-Leena kirjoitti...

Eikös kuollut ole vasta, kun lakkaa hengittämästä. Tajuton ei ole vielä kuollut.

e kirjoitti...

Ei niin M-L. Oonkin tota vähä miettiny mut sehän on ihmisen perusasema kuolemaan nähden. Ettei siis tiedä. Jos sitten lopulta uskoo jotain muuta, niin se on eri asia.