maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ei mistään kotoisin

Jonkinaikaan olen henk.koht. näkökulmasta olen uudestaan ja uudestaan palannut omaan arvoon ja arvottomuuteen... Jo edellisen blogini seuraajat muistavat tämän kyselyn oman arvon perään. Eli mitä väliä minulla on ja onko minulla väliä. On tietysti väliä jos minua on olemassa ja ei mitään väliä mitenkään missään, jos minua ei ole. Arvon kyseleminen kuitenkin viittaa siihen, että pyrin peittämään arvottomuuteni kaikin tavoin ja haen olemassaoloani juuri Rakkauden silmissä, mutta mitään olemassaoloa Rakkauden silmissä ei ole, sillä vain Rakkaus on todellinen... eli oikeastaan kysymys on että olenko minä arvokas vai Rakkaus? Ja olen heti pulassa jos haluan uskotella että minulla on arvoa, sillä jos arvoa on minulla niin Rakkaudella ei arvoa ole, eikä oikeastaan millään muullakaan...

4 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Mikä tarve on tuon kyselemäsi arvon/arvottomuuden taustalla? Kysymyksethän eivät nouse tyhjästä, vaan jokin tarve tai vaihtoehtoisesti tarpeeseen liittyvä tunne ne yleensä laukaisee. Kysymys ei ole mielestäni eksistentiaalinen, vaikka niin voisi luulla, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kysymys olisi tärkeä. Uskon, että on.

e kirjoitti...

Olen ainakin halunnut nähdä, että kysymyksessä kokonaisuuden kokeminen mutta mitä enemmän sitä haluan kokea sitä rauhattomampi olen koska rauha pakenee kaikkea etsimistä.

Arvottomuus on tietenkin syvimmiltään kaiken arvon kokemista eikä siis kielteistä, mutta ei-mitään kulkee ennen kaikkea.

Päkä kirjoitti...

Mieli hakee kaikenaikaa määrittelyjä ja pyrkii arvottamaan mailmaamme. Onko elämällämme tarkoitus? Olenko arvokas? Annako muiden mielipiteiden määritellä oman arvoni? Olenko arvokkaampi, jos omistan/osaan jotain?
Tidämme jo ettei nämä pidä paikkaansa, mutta silti meidän sisällä on pieni tyttö/poika joka t u n t e e arvottomuutta esim. toisten arvostellessa meitä. Ehkä
tunteiden kohtaaminen on se juttu?

Tämän harjoituksen avulla huomasin, että sisälläni oli paljon kohtaamattomia tunteita.
http://www.läsnäolo.fi/tee-lyhyt-sisainen-harjoitus

Aurinkoista päivää!!

e kirjoitti...

Hellou Päkä :) Kysehän on juuri tuon arvottomuuden syleilystä ja sen perinpohjaisesta hyväksymisestä(=tunne). Sitä [arvottomuutta] vastaan taistelee niin kauan kuin omaa arvoaan haluaa puolustaa ja pitää jotenkin yllä. En voi kuitenkaa pakottaa itseäni tuntemaan sitä, sillä kaikki ns. arvokkuus on juuri tuossa ns. minussa/pakotuksessa.