torstai 30. kesäkuuta 2011

Arvottomuudesta pisteeseen

Kysin tytöltäni koiranlenkillä kuinka voi oivaltaa arvottomuutensa ja hän vastasi täysin vilpittömästi ja lapsen suoraan ettei hän tiedä mikä on vastauksena hyvä. Raja tulee vastaan. Sanat kuolevat pois. Vain tietämättömyyden pilvi jää käsiin. Enempää ei voi sanoa kuin voi sanoa ja piste.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hmmm...mitenköhän lapsonen ottaa puheet arvottomuudesta...eikö meistä jokaisen olisi hyvä tuntea itsensä arvokkaaksi, erityisesti lapset kaipaavat tätä, tunnetta, että ovat merkityksellisiä ja arvokkaita. Näin itse uskon asian olevan.

e kirjoitti...

Don't worry :) Tyttö kestää kyllä moisen. Kyse on kuitenkin siitä että on eri asia kysyä (verbaalisesti) arvon/arvottomuuden perään kuin sitä että hän tuntee (emotionaalisesti) arvottomuutta. Noin heikolta pohjalta en voisi tätä tietenkään enää kysyä :)

Merkitys tulee kuitenkin siitä rakkaudesta jota osoitan lapsiani kohtaan päivittäin.