torstai 30. kesäkuuta 2011

Arvottomuudesta pisteeseen

Kysin tytöltäni koiranlenkillä kuinka voi oivaltaa arvottomuutensa ja hän vastasi täysin vilpittömästi ja lapsen suoraan ettei hän tiedä mikä on vastauksena hyvä. Raja tulee vastaan. Sanat kuolevat pois. Vain tietämättömyyden pilvi jää käsiin. Enempää ei voi sanoa kuin voi sanoa ja piste.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Ei mistään kotoisin

Jonkinaikaan olen henk.koht. näkökulmasta olen uudestaan ja uudestaan palannut omaan arvoon ja arvottomuuteen... Jo edellisen blogini seuraajat muistavat tämän kyselyn oman arvon perään. Eli mitä väliä minulla on ja onko minulla väliä. On tietysti väliä jos minua on olemassa ja ei mitään väliä mitenkään missään, jos minua ei ole. Arvon kyseleminen kuitenkin viittaa siihen, että pyrin peittämään arvottomuuteni kaikin tavoin ja haen olemassaoloani juuri Rakkauden silmissä, mutta mitään olemassaoloa Rakkauden silmissä ei ole, sillä vain Rakkaus on todellinen... eli oikeastaan kysymys on että olenko minä arvokas vai Rakkaus? Ja olen heti pulassa jos haluan uskotella että minulla on arvoa, sillä jos arvoa on minulla niin Rakkaudella ei arvoa ole, eikä oikeastaan millään muullakaan...

perjantai 24. kesäkuuta 2011

ohikiitävä

hetkestä tulee ohikiitävä
vain jos siihen yrittää tarttua
pitääkseen sen paikoillaan

torstai 23. kesäkuuta 2011

Lyhyesti Pari Kolme ja enempi

1. Jokainen sana on liikaa.

2. Vain minä voin painostaa itseäni.

3. Pidempään juttuun keskittyminen on kärsinyt ainakin silleen ettei jaksa millekkään antaa aikaansa, jos se ei tunnu antavan takaisin mitään.

4. Sairauslomaa on siis elokuun loppuun ja sitten on työkokeilu 3kk.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Zazen... and you cannot f*ck this up!

Ei mitään lisättävää. Tähän ei voi edes lisätä mitään. Yritä. Sano jotain ja yritä laittaa tähän jotain mitä tässä ei jo ole. You cannot fuck this up! Yritys on kovaa tehdä tästä parempaa eikä tätä edes voi mitenkään parantaa!!! Ainahan voi tietty kehittyä siinä tai tässä, mutta tällä kehityksellä ei ole mitään tekemistä oman itsen kanssa. Omaa itseään ei voi parannella mitenkään. Mitä sistuslehtiä Taivaassa luetaan? Et niinku mikä olis niinku paremmin kuin se jo on??

Eilen Twitterissä Hyvä Tuttu käski pitää suun kiinni ja istua enemmän (Zazen), jossa siis on aivan loistelias pointti, koska mitään lisättävä ja parannettavaa ei ole niin yhtä hyvin voi vain istua hiljaa. Ja oikeastaan Twitterissä sanominen on siitä hyvää, että sanominen on rajattua. Mitään ei liian pitkälti voi sanoa.

Ja sit vielä yks juttu: Olisinko mielummin valaistunut vai onnellinen? No. Kyl tää onnellisuus toimii ihan hyvin ett voin pitää tän ihan mielelläni... :D

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Luonnollinen asia

Kuunkuiske kommentoi eilistä postausta johon jollain kohdin itse kommentoin näin:
Kyse on kuitenkin aika luonnollisesta asiasta siitä miten kaikki niinku virtaa ja ei sitten oikein millään pysy paikallaan. Jos sitten yrittää psykologisesti takertua tähän kaikkeen virtaavaan jää oikestaan juuri siitä kohtaa jumiin, koska kaikki virtaa. Irti päästäminen on tämän oivaltamista siis lopulta sen, että antaa kaiken mennä, koska se on mennäkseen.
 Kaikki menee siis hyvin kunnes puutumme siihen, jotta se menisi hyvin. Mitä enemmän puutumme, sitä enemmän se menee mönkään, mitä enemmän korjailemme sitä enemmän kaikki hajoaa, koska alunperinkin kaikki on kunnossa ja hyvin.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kuoleman enkeli

Katselin loisteliasta Adam Sandlerin komediaa KLIK! ja joka ei näe ironiaani... no, en voi auttaa :) Okei tää voi tietty paljastaa jotain, että jos aiot katsoa elokuvan myöhemmin niin älä lue, mutta päähenkilö oli kuolemassa ja Kuoleman Enkeli kertoi että se on loppu nyt. Dramaturgisesti tämä tietenkin toimii, mut todellisuudessa kukaan ei välttämättä riennä kertomaan että peli on ohi, et tää oli niinku kaikkinensa tässä vaan, että kaikki loppuu ja... Zip! Ei rumpujen pärinää ja ilotulitusta vaan valot vain sammuvat. Huom. Työ ei ole irtipäästämisessä, koska siinä ei ole vaihtoehtoa vaan kiinnipitämisessä, joka näyttää olevan todellista.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Suurin mahdollinen kirous

Suurin mahdollinen kirous on kuvitella että jotain parempaa on jossain. Muualla. Kuvitella edes että on jotain mikä on "muualla". Mitään muuta ei ole. Kuvitelma että jokin/jotain on muualla on vain kuvitelma. Nyt.

Okei, tietenkin järjen nimissä voi sanoa, että on New York, Jupiter ja Honolulu, mutta ne eivät ole todellisia minulle juuri nyt. Voin suunnitella matkaavani tai ,kuvittelevani matkaavani New Yorkiin tai, Jupiteriin, mutta tämä on tiettyjen käytännön seikkojen järjestelyä ja siirtelyä. Olen oikeasti menossa sinne. Jos kuitenkin ammennan psykologisen voimani siitä mitä ei ole lasken kaiken mieleni varaan ja se ei kanna yhtään mihinkään.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Tajuton kuollut

Marja Leena kommentoi:
Eikös kuollut ole vasta, kun lakkaa hengittämästä. 
Tajuton ei ole vielä kuollut.  
Mikä siis pitää paikkansa. Enkä voi sanoa kuolleeni, mutta on aika selvää, että olen sillä tietämättömyyden rajalla kuin muutkin ja tämä on ollut vielä selvempää äänettömyyden jälkeen. Voinhan tietysti ajatella että joku toinen pääsee kuollessaan pidemmälle kuin minä, mutta hän ei takaisin tulleessaan ole yhtään suuremmassa varuudessa kuin minä olen ja tämä on vain oma näkökulmani.

Viikko mökillä. Aika hiljaista.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Ei tietä

Olen katsonut pitkälti, että teen jonkin väärin tai olen jättänyt oikean tekemättä, että jotakin oivallettavaa olisi, että ymmärtäisin ja pääsisin Rakkauteen sisään, mutta en voi tehdä mitään väärin enkä jättää oikeaa tekemättä, sillä olen jo perillä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Sun elämää

Entäs jos just tää, näine ongelmineen, on juuri sinun elämää. Keskivertoa ei edes ole. On vain juuri ja just sinun elämäsi. Tämmöisenä. Loppuun asti. Olis hyvä kun nää ongelmat ratkeis ja tää ei oikeestaan olis just mun elämää. Tämmöistä tän on. Loppuun asti. Just näin, just nää. En nämä olis sun ongelmia, jos ne ei ois just sun.

Harkitsen vakavasti Fight Clubin This is your lifen laittamista Facebookiin...
And you open the door and you step inside
We're inside our hearts
Now imagine your pain as a white ball of healing light
That's right, your pain
The pain itself is a white ball of healing light
I don't think so

This is your life, good to the last drop
Doesn't get any better than this
This is your life and it's ending one minute at a time

This isn't a seminar, this isn't a weekend retreat
Where you are now you can't even imagine what the bottom will be like
Only after disaster can we be resurrected
It's only after you've lost everything that you're free to do anything
Nothing is static, everything is appaling, everything is falling apart

This is your life, this is your life, this is your life, this is your life
Doesn't get any better than this
This is your life, this is your life, this is your life, this is your life
And it and it's ending one-minute at a time

You are not a beautiful and unique snowflake
You are the same decaying organic matter as everything else
We are all part of the same compost heap
We are the all singing, all dancing, crap of the world

You are not your bank account
You are not the clothes you wear
You are not the contents of your wallet
You are not your bowel cancer
You are not your grande latte
You are not the car you drive
You are not your fucking khaki's

You have to give up, you have to give up
You have to realize that someday you will die
Until you know that, you are useless

I say let me never be complete
I say may I never be content
I say deliver me from Swedish furniture
I say deliver me from clever arts
I say deliver me from clear skin and perfect teeth
I say you have to give up
I say evolve, and let the chips fall where they may

This is your life, this is your life, this is your life, this is your life
Doesn't get any better than this
This is your life, this is your life, this is your life, this is your life
And it and it's ending one-minute at a time

You have to give up, you have to give up
I want you to hit me as hard as you can
I want you to hit me as hard as you can

Welcome to Fight Club
If this is your first night, you have to fight

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kuolema ei kuitenkaan vie mitään olennaista

FB ilmoitti eilen että yhdellä FB-kaverilla on synttärit. Onnittelin häntä viestillä. Tovin päästä sain viestin ilmeisesti hänen tutultaan että hän on kuollut. En nähnyt häntä koskaan, mutta silti hänen kommenteistaan tänne ja Facebookiin huomasi, ettei hänelle tarvinnut sanoa mitään. Hän kyllä tajusi jo. Uutinen oli kovin pysäyttävä siihen nähden etten häntä ollut koskaan tavannut. Sen kuuluikin tuntua pahalta. Se mikä kuitenkin on poissa on kuitenkin toissijaista. Tiedän että hän allekirjottaisi tämän.

Hänen kommenttejaan kaivaten. Myös tänne.

-esa

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Vain tästä tähän

Aina kun lähtee tästä hetkestä pidemmälle joutuu ongelmiin, koska tästä hetkestä ei pääse pois. Ristiriita on siinä, että jollain tasolla tietää olevansa tässä ja yrittää huijata itseään, että on edempänä. Mitä edempänä on kaukana tulevassa sitä kivuliaampaa on. On kivuliasta olla muualla kuin on. Nyt. Se sattuu niin kauan kuin sitä tajuamattaan tekee. Sitä vain nipistää itseään niin  kauan että herää. Eikä siihen oikeasti tarvitse mitään apua ulkopuolelta.

Eilen laitoin: No sanoin muuten terapeutille tänään, että loppujen lopuksi ihmiset ovat enimmäkseen kiinnostuneita omasta elämästään. Ja se jäi kesken. Siis toi kirjoitus eli Oma kiinnostus on lopulta omasta itsestä vaikka kinnostus kohdistuisi muihin ihmisiin ja huom tässä ei ole yhtään mitään väärää, mutta sitä ei myönnetä ollenkaan helposti, mutta elä luota minuun. Tee ja etsi oma tiesi... Niinkuin sinä teetkin :D

torstai 9. kesäkuuta 2011

Tietämättä paras

At the center of your being you have the answer; 
you know who you are and you know what you want -Lao Tzu

Parasta on se, ettei tarvitse tietää mitä haluaa eikä tarvitse tietää kuka on :)

Eilen kun kirjoitin blogia huomasin että joku lukijoista oli hävinnyt. No tämä oli tietenkin aiemmin ollut itsetuntokysymys vaikken halunnut sitä myöntää. Nyt ensimmäinen ajatus oli, että vaikka kaikki lähtisivät niin itseäni varten tätä kirjoitan. He. No tietty se harmittaisi jos lukijat häipyisivät, mutta mä en voi häipyä varsinkin jos haluan :D ja nyt voi sanoa että jos olet lukijana ja tämä ei vois vähempää kiinnostaa niin sinun ei todellakaan tarvii olla lukijani. Eli juuri tänää (ja aina) voit poistua lukijoistani ja mitään seuraamuksia ei ole. Ei koskaan ole :) Hei, rohkeasti vaan :D

No sanoin muuten terapeutille tänään että loppujen lopuksi ihmiset ovat enimmäkseen kiinnostuneita omasta elämästään. Itsestään. Et se on oma elämä ja silleen.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Mitään pysyvää ei ole

On se vaan niin helppoa ja mukavaa kun voi ihan t-paitasillaan kymmenen jälkeen käyttää koiria eikä tule kylmä. Sama pakkasessa ei ihan onnistu.

Tullessani kaupasta (tai jostain).... Eiku tulin lasten kanssa puistosta uimasta. Eikä mitään pysyvää ole. Mihinkään hetkeen ei voi tarttua kiinni ja roikkua siinä. Tiedät varmaan ihmisiä jotka ovat jääneet kiinni johonkin menneeseen tai ideaa, ja kaikki tuntuu kulkevan heidän ohitseen. Elämä ikäänkuin jatkaa matkaansa vääjäämättä ja he ovat jääneet pieneen ilmataskuun. Mitään ei voi tuoda tänne eikä mitään saa mukaansa. Ja se tarkoittaa muuten kaikkea. Jokainen muisto on unohtuva ja sammuva kuin kynnitä ja kaikki arvostus sen myötä.

Mitään hätää ei kuitenkaan ole.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Läpieletty tämyys

Oikeastaan on aika jännä kun lukee aiempia tekstejään niin ne merkkaavat itselle aika vähän. Ne on niinkuin jääneet jo taakse. Joku hienokin oivallus saattaa olla hyvinkin haalentunut. Eikä se tarkoita sitä että sillä olisi vähemmän nyt merkitystä vaan että koska se on jo läpieletty se ei merkitse enää niin paljon. Se mikä on mennyt on mennyt.

Ja kuuntelin tosiaan YouTubesta jonkun nondualismin opettajan (Jeff Forter) videon ja se oli minulle puuta heinää. Ei niinkään että siinä olisi varsinaisesti ollut mitään uutta vaan se sanojen paljous verrattuna ns. asiaan. Jeff sai hirveästi saanottua ei-mistään. En niinkuin oikeastaan odottanut että tämä opettaja olisi voinut sanoa mitään uutta. En oikeastaan odottanut mitään.

En ole lukenut mitään aiempaan verrattuna. Into on poissa.
En koe että kirjoista saisin mitään sellaista mitä minulla ei ole jo.
Enemmän odotan uutta PS3 peliä (inFamous 2) kuin yhtään kirjaan.
Koirat kuorsaavat.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Aivoinfarkti

Aloin täs miettimään että olisi parempi tehdä muutama asia selväksi.

Tässä blogissa on kyse on enimmäkseen omista kokemuksistani. Vaikka olen suhteellisen hyvässä kunnossa ja infarktista on nyt melkein vuosi 0511 tämä ei suinkaan tarkoita että kenenkään muun kohdalla käy yhtä hyvin. En takaa mitenkään parantumista tai paranemista.

Tänään kestusteltiin päiväkodissa hoitajan kanssa TTA Mikkosen kohtalosta ja hän kysy että mistä aivoinfarkti johtuu. Muutamia syitä tai altistavia tekijöitä on, mutta että miksi juuri minulle. Mitään vastausta ei ole. Tyhjän edessä. Ei vastausta ei syytä. Nada.

Oma tarinani on luettavissa lokakuun alusta lähtien:
1.Koepala
2.Ciao
3.Saattoväki kulkee hiljaa
3.Katkelmia
4.Yksi lensi yli vieraan huoneen
5.Poissaolevana läsnä
6.Katkelmia muistojanalta
7.Zen ja Puhumisen taito
8.Kohtaaminen keskellä yötä
9.Ensimmäinen ateria
10.Rollaattori
11.Ensimmäinen Ajo (hiusten)
12. Lopun Alku - Alun Loppu

Elämäni tarkoitus

Painiskelin joidenkien demonien kanssa ja luin sitten Katie Byron sivulta yleismaailmallisista uskomuksista ja siellä se oli että There is purpoise in my life ja heti seuraaksi I need to know my life's purpoise. Minulla ei ole mitään tarkoitusta. Olen tarkoitukseton. Eli mikä elämäni tarkoitus on... Edellistä seuraten: minulla ei ole mitään tarkoitusta. Ja niille jotka pitävät tätä kamalan tarkoituksettomana kehoitan jättämään kamalan pois. Kun sulkee itsensä pimeään huoneeseen oven sulkeuduttua ketään sulkijaa ei ole. On vain pimeä huone.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Älä vaadi mitään

Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, 
vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. 
Silloin elämässäsi vallitsee rauha. -Epiktetos

Tarviiks tohon oikeestaan mitään lisätä. Tai oikeastaan kun toi toivo siitä miten asiat tapahtuvat jo jää pois eikä jää muuta kuin se mitä tapahtuu, ja mitä siihen on muka lisäämistä :)

Olin lasten kanssa pihalla ja välipala oli siinä picnikin muodossa. Lapset söi ja meni leikkimään. Jäin makoilemaan siihen viltille. Katselin taivasta ja meinasin nukahtaa. Joillekin naapureille moikkailin uneb ja toden rajalta.

Ps. Tohon on näköjään tullu tommonen +1 merkki pohjaan...

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Sanasta sanaan

Yksin kotona.
No okej koirat on.
Nukkuvat.
Poika on pihalla.
Olin juuri kevätjuhlassa.
Otin kuvia.
Lähetin niitä.

Jokainen täyttää tyhjän haluamallan tavalla.
Tyhjää ei kuitenkaan voi täyttää.
Mitenkään.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Elävänä kuollut

Olen useasti nyt törmännyt kuoleman jälkeisiin kokemuksiin. Yks jos toinenkin on kuollut tai ollut lähellä kuolemaa. Omaa kuolemaani on kyseenalaistettu, että se ehkä johtui vahvoista lääkkeistä. Ehkä et ollut kuoleena ollenkaan. Sanooko jonkun kokemus enemmän kuoleman jälkeisestä kuin omani joka siis ei ollut minun. Yhdestä asiasta kuitenkin olen onnellisen varma. Tietämättömyydestäni. Olen täysin varma siitä, että yksi viikko hävisi minulta kokonaan. Ja olen täysin varma, että nyt olen elossa. Olinko kuollut ...no en tietenkään koska olen tässä. Kuitenkin jokin varmuus kasvoi. Ja oikeastaan toinen varmuus on siitä että on raja jossa sanat loppuvat. Kukaan ei kuule niitä sanoja. Kuolema on vain päämäärä, jossa sanat loppuvat. Kokonaan. Kuinka sanoa sen, kun suuta ei ole?

torstai 2. kesäkuuta 2011

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Everything must go

Tuli eilen koiranlenkillä mieleen, että tätä hetkeä ei voi mitenkään eristää, sulkea pussiin... tallentaa. Yritys on tietysti kova. Idea lähti siitä miten tämä hetki on pysäyttämätön. Mitään PAUSE nappia ei ole. Kaikki vain menee, eikä mistään saa kiinni. Mitään pysyvää ei voi kirjoittaa. Jokainen tilanne on lopulta yksilöllinen. Everything must go.

Tallennus lähtee oikeastaan siitä, että kaikki virtaa ja pause-nappia ei ole. Jos saan hetken tallennettua, saan sen ikään kuin muistiin, talteen, haltuun jne. Kaikki räpistely on takertumista tähän virtaan joka virtaa. NEWS: Otetta ei saa.

Juttelin påivähoitotädin kanssa viime marraskuusta ja kuolemasta. Se oli hänelle liikaa ja hän sen myös myönsi. Enkä tarpeettomasti työntänyt moiseen suuntaan, koska se olisi vain väkivaltaista, muta itselle moinen oli tosi helppoa; puhua menettämisestä, kuolemasta jne Hän selvästi koki aiheen raskaaksi kun se itselle oli tosi helppoa ja niin kuin sanoinkin et jotain tämmöstä voisin tehdä työkseni, koska tämä on hauskaa, eikä tietenkään toisen raskaana kokeminen vaan se oma helppous.