torstai 12. toukokuuta 2011

Minä-tehtävä

Sain eilen puheterapiassa minä-tehtävän. Terapeutti antoi otsikkon minä ja ei muuta. Sanoin jo siinä et minua ei voi oikeastaan määritellä ja muuta potaskaa. Puheterppa sanoikin et yleensä tässä tehtävässä puhutaan Kaaposta joka on 50-vuotias ja harrastaa balettia, mutta minun on kirjoitettava itsestäni omin sanoin. Sanoin että yleensä teen tehtävät juuri edellisenä iltana, mut tän saatan tehdä heti. Näin kävi ja tämän kirjoitin:
Voin puhua itsestäni kahdessa mielessä. Toinen on se tavallinen ja käytännöllinen minä, joka pitää sisällään selkeän janan alusta ns. loppuun. Olen sen-ja-sen niminen, asun siellä-ja-siellä, harrastan sitä(mm.), olen metrin pituinen ja painan kilon :) Tähän minään kuuluvat kaikki osoitettavat asiat sotilasarvoinen ja muineen. Tämä on hyvin käytännöllinen ja tarpeellinen käsite, mutta tässä on kuitenkin yksi ns. vika. Tämä ei ole todellinen. Tämä ns. minä saa kaiken energiansa ajasta (menneestä ja tulevasta) eikä se koskaan elä nyt. Tähän kuvitteelliseen minään on psykologisesti parempi takertua, kuin siihen todelliseen minään, joka jo on, sillä tämä kuvitteelinen minä on sentään jotain kun se oikea minä ei ole mitään. Siihen ei voi takertua.. Kuinka takerrut tähän hetkeen :) Todellinen minä on se,joka ei koskaan tule objektiksi. Veitsi ei voi leikata itseään. Sormi ei voi osoittaa itseään. You know.

Omaa itseään ei voi muistaa, koska se on muistin tminto. Muistilla on toki oma paikkansa, mutta minä en mahdu tälle paikalle. En oikeastaan mahdu millekkään paikalle. Se mitä olen, olen aina nyt ja olen kaikkien ns. käsitteiden tuolla puolen. Minua ei voi määritellä. En voi koskaan kohdata itseäni, sillä kun kohtaan jotain sen en ole enää minä. Tässä ei ole mitään mystiikkaa, silllä minussa ei ole mitään mystiikkaa. Olen raaka ja aito nyt ja aina.

3 kommenttia:

Merja Auer kirjoitti...

Olispa kiva tietää, mitä psykologi tuohon sanoo. Olin talvella päivän psykologisissa testeissä yhtä koulutusta varten, mutten läpäissyt niitä, soveltunut haettuun kaavioon. Päivän harmitti, sitten vaan ihmetytti turhanaikaiset lokeroinnit, ja ilahdutti vapaus käyttää aikaansa muuhun.

Merja Auer kirjoitti...

Tässä kommenttini uudestaan:-)

Olispa kiva tietää, mitä psykologi tuohon sanoo. Olin talvella päivän psykologisissa testeissä yhtä koulutusta varten, mutten läpäissyt niitä, soveltunut haettuun kaavioon. Päivän harmitti, sitten vaan ihmetytti turhanaikaiset lokeroinnit, ja ilahdutti vapaus käyttää aikaansa muuhun.

e kirjoitti...

No hyvä et länttäsit itte ton tekstin takaisin :)

Se puheterapeutin tehtävä joten nähtäväksi jää :) No juu Säkään et mahu lokeroon vaikka muut haluais :)