torstai 29. huhtikuuta 2010

selvityksiä

Ensisijaisuudessaan olen sijoittanut ykköspaikalle sen minän jota ei enää ole siihen minään nähden joka olen nyt. Olen tehnyt tämän valinnan, koska se minä joka olen nyt on hahmoton, saavuttamaton, olematon ja rajaton. Sitä ei saa haltuun, sitä ei voi kääntää eikä vääntää, mutta tämä on ongelma vain muistojen minälle. Itsessään se on ongelmaton. Sen sijaan muistojen kasaumassa, siinä minässä jota ei enää ole on loputon työmaa, siinä on paljon tehtävää. Se ei ikinä valmistu.

Jos kuitenkin se minä joka olen nyt on se olennainen niin kuinka päästä eroon siitä minästä joka on muistojen kasauma? Ei sitä enää ole. Ei siitä tarvitse päästä eroon. Eroonpääseminen on ongelma muistojen minälle, ei sille minälle joka olen nyt ja aina.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

mitä olen

se mitä olen
on se mitä olen
tasan ja tarkkaan
nyt

muistojen minä

Kyse on siitä että tässä kamppailee kaksi minää. Se minä joka muistamme olevamme ja se jota olemme nyt.
Se jonka muistamme olevamme on se minä joka koostuu muistoista: mitä olemme tehneet, missä olemme olleet, mihin kuvittelemme menevämme ja mitä kuvittelemme tekevämme. Se jota olemme nyt on jotain häilyvää, ohimenevää, määrittelemätöntä, jotain mistä ei saa otetta, koska juuri se me olemme.

Mutta...

Me olemme ensisijaisesti samaistuneet muistikuvien minään, juuri siihen minään jota ei enää ole. Olemme samaistuneet siihen koska siitä saa otteen, sitä voi käsitellä, siihen voi tarttua. Siihen on helpompi samaistua, mutta kun ei itseensä tarvitse samaistua, koska olen se jo. Ei itsestään tarvitse saada otetta, koska... no ei vain tarvitse. Ei itseään tarvitse muistaa.

Se minä jonka muistan on jo poissa. Se minä joka on, on jo. Ilman ongelmaa, ilman etsintää.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

tarpeellista tavaraa

- Kuinka voin löytää onnen? Voitko auttaa minua?
- En voi auttaa sinua, etkä voi löytää onnea.
- Sehän on hirveää...
- Ei ole. Sinä et tarvitse onnea.

torstai 15. huhtikuuta 2010

heikoin lenkki

Jos jonkin asian itsessä niin heikkouden on annettava olla juuri niin kuin se on, sillä juuri sen suhteen ollaan kaikkein innokkaimpia tekemään jotain. Juuri heikoimmalla hetkellä laitetaan kaikkein eniten kampoihin. Juuri heikkouden paljastumisen uhan edessä viritellään kaikkein näyttävämpiä näköesteitä.

Heikkoudessa on kuitenkin salaisuus. Suurin voimamme on heikkoutemme takana. Niin kuin kohtelemme heikointa osaa itsestämme niin kohtelemme itseämme ja koko elämää. Heikkoudessa on meidän syvin osamme. Heikkoudessa on herkin ja hienovaraisin osamme.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

lauantai 10. huhtikuuta 2010

taistelemattomuus elämää vastaan

Kaiken hässäköinnin ja touhun, kaiken levottoman liikkeen ja keskeytysten välissä herää toivo jonkin rauhan löytämisestä. Syntyy ajatus siitä että kun nämä ja nämä saadaa hoidettua niin päästään perille ja saavutaan perille ja sitten on Rauha. Mitään lopullista rauhansatamaa ei kuitenkaan ole. Rauhansataman toivominen on sama kuin toivoisi suolapatsaaksi jähmettymistä. Mitä muuta elämä kuitenkaan on kuin hässäköintiä, touhua, liikettä ja keskeytyksiä? Toivomalla rauhansatamaa toivotaan elämän lakkaamista. Elämän Rauha ei ala kaiken aaltoilun lakattua, vaan lepo on itsessään aalloissa. On eri asia taistella aaltoja vastaan kuin antaa niiden viedä mukanaan.

tekemätön paikka

todellisuudelle
ei pidä
tehdä mitään
koska sille
ei voi tehdä mitään

pakolliset kuviot

on paljon helpompaa
tehdä asioita
kun niitä
ei täydy tehdä

perjantai 9. huhtikuuta 2010

ehdottomista vaatimuksista itsensä suhteen

älä enää ikinä usko
yhtä ainutta väitettä
jonka mukaan
sinun
täytyisi ehdottomasti
tehdä jotain

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

torstai 1. huhtikuuta 2010