perjantai 1. elokuuta 2008

syy ja sen seuraus

Siinä ei ole mitään vikaa että annamme tapahtumille syitä ja seurauksia, mutta se että takerrumme joihinkin syihin ja seurauksiin ei suinkaan ole merkkinä loppuunviedyistä ajatuksenjuoksuista vaan emotionaalisista takertumisista.

Jos esim. ajattelen: "Lapseni voidaan kaapata, jos lasken hänet yksin pihalle", tämä on aivan yhtä totta kuin se, että ajattelisin "Jos päästän lapseni yksin ulos, hän voi tavata uuden ystävän." Mitä vain voi tapahtua, mutta takertuminen vain yhteen seuraukseen ei ainakaan ole todempaa kuin kaikkien mahdollisuuksien luettelointi. Miksi siis takertua juuri siihen vaihtoehtoon, joka tarjoaa eniten pelkoa ja ahdistusta?

Ei kommentteja: