maanantai 14. tammikuuta 2008

kaaosteoria

Elämä on kaaosta. Se on yllätyksellistä, ennakoimatonta ja sisältää lukuisia arvaamattomia elemettejä. Tavallinen elämä saattaa keikahtaa radaltaan myönteisesti/kielteisesti jonkin ennustamattoman tapahtuman johdosta. Asiat menevät normaalia rataansa ja PAM, kaikki mene uusiksi.

Elämä ei ole kaaosta. Yllätyksellisyys, ennakoimattomuus ja arvaamattomuus ovat osa elämää siinä missä niiden vastakohdatkin yllätyksettömyys, ennakoitavuus ja arvattavuus. Elämään kuuluvat ennustamattomat tapahtumat, jotka ryöstävät tilan normaalilta elämältä syösten kaiken edes hetkeksi epävarmaan sekasortoon. Kaikki mitä elämässä tapahtuu kuuluu elämään. Näitä juttuja vain tapahtuu.

Meillä on kyky ennakoida. Voimme laskea todennäköisyyksiä, laskea siltojen kantavuuksia, sitoa kameleita kiinni yms. Ja käytännön tasolla tämä on ihan hieno juttu, mutta ajaudumme väistämättä ongelmiin kun alamme turvaamaan omaa itseä hallitsemattomuudelta, epävarmuudelta ja yllätyksellisyydeltä. Olemme valjastaneet mielemme mekanismit suojelemaan itseämme kaaokselta, joka tuntuu kurkkivan joka nurkan takana, ja kaiken aikaa meiltä jää huomaamatta, että kaaos ei asu ulkopuolellamme ja ennen kaikkea meiltä jää huomaamatta, että juuri nämä mielemme mekanismit, jotka olemme valjastaneet suojelemaan itseämme kaaokselta, luovat kaaoksen.

Itsesuojelumekanisminne käy ylikierroksilla. Se luo uhkakuvia, joita vastaan se sitten luo tarvittavia turvatoimenpiteitä. "Entä jos hella jäi päälle? Täytyy mennä tarkistamaan." Mitä muuta tämä on kuin kaaoksen luomista sinne missä sitä ei ole. On ääretön ero väistää kohti ajavaa autoa, kuin miettiä mikä on juuri se auto joka kohta syöksyy ylitseni. On ääretön ero kaatua liukkaalla kadulla kuin miettiä koko elämänsä milloin sitä seuraavaksi kaatuu.

Kun alamme näkemään kaaosta, alamme suojautumaan.
Ongelma on vain siinä, että näemme kaaosta siellä missä sitä ei ole.

Ei kommentteja: