lauantai 29. heinäkuuta 2017

Päämäärätön päämäärä

Tiedättekö kun ihmisellä päämääriä ja virstanpyklväitä elämänsä suhteen? Hän hakee unelmien asuntoa, puolisoa, työtä, valaistumista, tasapainoa elämään ylipäätään, että sitten olisi rauha tms

Viime keskiviikkona tai torstaina, en muista, tuo päämäärä, tai sen tavoittelu, vain putosi pois. Keho joka on tottunut siihen etttä on jokin päämäärä tms ei ole ollenkaan tyytyväinen tähän.

To-Pe välisen ajan (1830-1915) sisintä kuristi vahvahko ahdistus. Nyt vain sille ei pyritty tekemään mitään. Se vain annettin palaa pois.

Tänäämn 1736 ahdistus palasi.
Heikompana kuin eilen ja jotenkin tiedän että se on hävinnyt tämän taiston.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Poisputoaminen II

Tavoittelet ei-mitään, 
mutta juuri tuon tavoittelun 
on pudottava pois,
ollaksesi ei-mitään.

...jota olet jo.

Myös tavoittelu on ei-mitään.

Tavoittelusi on siitä samasta lähteestä mistä kaikki muukin.

Pointti siis sinun ei tule taistella tätä tavoittelua/yritystä vastaan.

Se kuuluu asiaan.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Poisputoaminen

Tavoittelet ei-mitään,
mutta juuri tuon tavoittelun
on pudottava pois,
ollaksesi ei-mitään.

...jota olet jo.

torstai 20. heinäkuuta 2017

torstai 13. heinäkuuta 2017

torstai 18. helmikuuta 2016

Lyhyt luottamisen oppimäärä

Luottamukseen liittyy kaksi puolta.

A. Se minkälaisena näet maailman vaikuttaa siihen miten voit voit luottaa kokonaisprosessiin. Jos näet kokonaiprosessin kyynisenä, absurdina tai vain nihilistisenä, kokonaisprosessiin on mahdotonta luottaa. Voit luottaa vain siihen kokonaisprosessiin joka osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.

Minkälaiseen kokonaisprosessiin voit sitten luottaa? En sano mitä tulisi nähdä vaan vain ehdotan, että voisitko tarkastella asiaa siltä kannalta, että kaikki päättyy lopulta hyvin? Olisiko mahdollista että universumi onkin Hyvä? Enkä sano että näin on... jätän tämän vain tähän...

B. Nyt kun olemme kuunnelleet kuvitellun ja tiukan argumentoinnin siitä miten julma universumi on niin kehoitan kääntämään huomion itseesi. Tuo universumin julmuus on tunne itsessäsi. Vierustoverisi ei välttämättä näe samoin. Universumin julmuus on siis tunne itsessäsi ja jos et voi luottaa siihen, et voi luottaa itseesi.

Epäluottamus itseä kohtaan on mitä ristiriitaisinta. "Olen mahdollinen syyllinen ja tuomitsija." Kantaessani sisälläni epäluottamusta seison jatkuvassa epätasapainossa itseni kanssa. Valtakunta joka sotii itseään vastaan, kaatuu.

Mitä voin tehdä kun epäluottamuksen aihe herää itsessäni? Minä voin avautua sille, ja luottaa siihen, että vaikka se näyttää pahalta, se on osa minua ja on kuitenkin hyvä ja täysin hyväksyttävissä. Minä voin päästää siitä irti ja antaa kokonaisprosessin hoitaa sen.

Koska, jos en päästä siitä, jos roikun siinä kiinni, enkä luota siihen, että se kyllä tulee hoidetuksi, ei välttämättä tavalla, jolla haluaisin, mutta hoidetuksi jollain tavoin kuitenkin, on epäluottamuksen osoitus itseä ja kokonaisprosessia kohtaan. Yritys hoitaa se sisäinen huoli itse on epäluottamuksen osoitus kokonaisprosessia kohtaan.

Joten anna olla.

torstai 28. tammikuuta 2016

Toivomisen paradoksi

Kun toivot yrittämisen lopulta kuolevan, asian suhteen, jonka tiedät järjellisesti mahdottomaksi saavuttaa, niin tuo toivominen itse on edelleen merkki yrittämisestä.

Kun toivo on toivon kuolemisessa olet ansassa. Kun toivot toivon kuolevan pidät kaikin voimin kiinni siitä mistä sinun on päätettävä irti.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Luovuttamisen logiikka

Se,
että haluat päästää irti ja luovuttaa,
on vain ovela muoto sille,
että haluat pitää kiinni.

Todellinen luovuttaminen on irti päästämistä myös yrityksestä luovuttaa.

Kun viimeisillä voimillasi olet yrittänyt kaiken ja sinusta tuntuu ettet jaksa enää mitään... Kun olet pudonnut polvillesi ja huudat Universumille, ettet jaksa enää, Universumi odottaa etei sinussa ole enää voimia huutaa, koska tässä huudossa on vielä yritystä laittaa vastaan. Universumi haluaa että luovutat oikeasti. Heität pyyhkeen kehään, nostat kätesi ylös ja kuiskaat ilman kapinaa:
- En pysty tähän itse...

tiistai 5. tammikuuta 2016

Lyhyt hyväksymisen oppimäärä

1. Tunnista, että paha olo on juuri nyt sinussa. Ei tuolla jossain johtuen jostain ulkoisesta.

2. Näe, että tuo paha olo on osa sinua. Se ei ole vihollinen, joka sinun on työnnettävä pois. Mitä enemmän haluat siitä eroon sitä voimakkaammin se sinuun takertuu. Anna sen olla, niin se antaa sinun olla.

Sinun ei tule päästä siitä eroon niin kuin sinun ei tule yrittää päästä eroon itsestäsi.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Halusta valaistua

Tämä ei ole vitsi ja on juuri sitä :)

Aluksi ongelmana on se kuinka vapautua/valaistua. Sitä oppii päästämään irti kaikenlaisista takertumista kunnes lopulta huomaa ettei ole mitään takertumaa vain pelkästään 'halu irrottautua takertumista'. Tämä on ns kaksoissidos.

Ainoa asia,
joka pitää sinua vankina,
on halusi vapautua.