torstai 18. helmikuuta 2016

Lyhyt luottamisen oppimäärä

Luottamukseen liittyy kaksi puolta.

A. Se minkälaisena näet maailman vaikuttaa siihen miten voit voit luottaa kokonaisprosessiin. Jos näet kokonaiprosessin kyynisenä, absurdina tai vain nihilistisenä, kokonaisprosessiin on mahdotonta luottaa. Voit luottaa vain siihen kokonaisprosessiin joka osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.

Minkälaiseen kokonaisprosessiin voit sitten luottaa? En sano mitä tulisi nähdä vaan vain ehdotan, että voisitko tarkastella asiaa siltä kannalta, että kaikki päättyy lopulta hyvin? Olisiko mahdollista että universumi onkin Hyvä? Enkä sano että näin on... jätän tämän vain tähän...

B. Nyt kun olemme kuunnelleet kuvitellun ja tiukan argumentoinnin siitä miten julma universumi on niin kehoitan kääntämään huomion itseesi. Tuo universumin julmuus on tunne itsessäsi. Vierustoverisi ei välttämättä näe samoin. Universumin julmuus on siis tunne itsessäsi ja jos et voi luottaa siihen, et voi luottaa itseesi.

Epäluottamus itseä kohtaan on mitä ristiriitaisinta. "Olen mahdollinen syyllinen ja tuomitsija." Kantaessani sisälläni epäluottamusta seison jatkuvassa epätasapainossa itseni kanssa. Valtakunta joka sotii itseään vastaan, kaatuu.

Mitä voin tehdä kun epäluottamuksen aihe herää itsessäni? Minä voin avautua sille, ja luottaa siihen, että vaikka se näyttää pahalta, se on osa minua ja on kuitenkin hyvä ja täysin hyväksyttävissä. Minä voin päästää siitä irti ja antaa kokonaisprosessin hoitaa sen.

Koska, jos en päästä siitä, jos roikun siinä kiinni, enkä luota siihen, että se kyllä tulee hoidetuksi, ei välttämättä tavalla, jolla haluaisin, mutta hoidetuksi jollain tavoin kuitenkin, on epäluottamuksen osoitus itseä ja kokonaisprosessia kohtaan. Yritys hoitaa se sisäinen huoli itse on epäluottamuksen osoitus kokonaisprosessia kohtaan.

Joten anna olla.

torstai 28. tammikuuta 2016

Toivomisen paradoksi

Kun toivot yrittämisen lopulta kuolevan, asian suhteen, jonka tiedät järjellisesti mahdottomaksi saavuttaa, niin tuo toivominen itse on edelleen merkki yrittämisestä.

Kun toivo on toivon kuolemisessa olet ansassa. Kun toivot toivon kuolevan pidät kaikin voimin kiinni siitä mistä sinun on päätettävä irti.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Luovuttamisen logiikka

Se,
että haluat päästää irti ja luovuttaa,
on vain ovela muoto sille,
että haluat pitää kiinni.

Todellinen luovuttaminen on irti päästämistä myös yrityksestä luovuttaa.

Kun viimeisillä voimillasi olet yrittänyt kaiken ja sinusta tuntuu ettet jaksa enää mitään... Kun olet pudonnut polvillesi ja huudat Universumille, ettet jaksa enää, Universumi odottaa etei sinussa ole enää voimia huutaa, koska tässä huudossa on vielä yritystä laittaa vastaan. Universumi haluaa että luovutat oikeasti. Heität pyyhkeen kehään, nostat kätesi ylös ja kuiskaat ilman kapinaa:
- En pysty tähän itse...

tiistai 5. tammikuuta 2016

Lyhyt hyväksymisen oppimäärä

1. Tunnista, että paha olo on juuri nyt sinussa. Ei tuolla jossain johtuen jostain ulkoisesta.

2. Näe, että tuo paha olo on osa sinua. Se ei ole vihollinen, joka sinun on työnnettävä pois. Mitä enemmän haluat siitä eroon sitä voimakkaammin se sinuun takertuu. Anna sen olla, niin se antaa sinun olla.

Sinun ei tule päästä siitä eroon niin kuin sinun ei tule yrittää päästä eroon itsestäsi.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Halusta valaistua

Tämä ei ole vitsi ja on juuri sitä :)

Aluksi ongelmana on se kuinka vapautua/valaistua. Sitä oppii päästämään irti kaikenlaisista takertumista kunnes lopulta huomaa ettei ole mitään takertumaa vain pelkästään 'halu irrottautua takertumista'. Tämä on ns kaksoissidos.

Ainoa asia,
joka pitää sinua vankina,
on halusi vapautua.

torstai 28. toukokuuta 2015

Mormonien paluu

Saan 3 veelle Kaapon pyörimään, että ehdin hieman siivoamaan niin...
Ding-Dong
.
- Olemme Mormoneita. Saameko tulla sisään?
- Ei nyt.
- Minä olen vanhin ***** ja hän vanhin *****.... Tämä on Mormonien kirja...
- Mulla on se... Ja olen käynyt siellä Espoon Temppelissä.
Vanhin on silminnähden ällistynyt.
- Oletko uskovainen?
- Kyllä ja en.
- ??
- Se minkä koen merkitykselliseksi on jotain mitä on hyvin paljon tässä enkä pysty sitomaan sitä minkä koen merkitykselliseksi mihinkään uskonnollisiin tai ei-uskonnollisiin sanoihin.
- En ymmärrä...
- Ei se mitään, en mäkään:) Olennaista ei ole se ymmärrätkö minua tai ymmärränkö sinua. Olennaista ei ole ymmärtäminen vaan välittäminen ja myötätunto. Olennaista ei ole se mihin uskomme vaan mitä teemme jos yksi meistä kaatuu korisevana maahan.

Kättelimme ja toivotin kaikkea hyvää.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Sateen ääni ei kaipaa käännöstä

Jokainen pyhä kirja on tienviitta, jonka on tarkoitus ohjata kohteeseensa. On kuitenkin hyvä huomata, että tienviitta on eri asia kuin paikka johon se osoittaa. Tienviittaa kun voi olla kännöksen käännöksen käännös joten sen juurelle ei kannata välttämättä kynttilää sytyttää tai pyhättöä rakentaa.

Jos olet matkalla Kehä 1lle älä ala rakentaa temppeliä ensimmäisen tienviitan alle jossa lukee tuo Kehä 1.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Älä vihaa itseäsi

Älä vihaa naapureita, kaupunkilaisia, maalaisia, homoja, transuja, ulkomaalaisia, ateisteja, uskovaisia, muslimeja, persuja, kokoomuslaisia, vassareita...

Älä vihaa mitään erilaisia, vain koska he poikkeavat siitä ryhmästä johon katsot itse kuuluvasi. Me olemme lopulta kaikki samassa veneessä, ja jos se uppoaa, on hyödytöntä äyskäröidä vettä naapurin puolelle.

Et voi vihata sitä minkä ymmärrät.
Älä julista tyhmyyttäsi vihaamalla sitä mitä et ymmärrä.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Pari sanaa kohtaamisesta

Käytin eilen koirat pikaisesti vain korttelin ympäri, koska lapsista vanhin valvoi nuorinta. Ehdin kulkea minuutin kun tolppaan nojannut nainen alkoi kyselemään koirista. Kerroin.

Minkä ikäisiä? Minkä nimisiä? Kumpi on pomo?

Tie oli aivan jäinen. Rouva kysyi jos hän voisi ottaa minusta tukea. Sanoin että OK. Hän haisi vanhalle viinalle ja hän oli nähnyt elämää liikaakin. Pelkäsi kaatuvansa ja kädessä oli kuulemma tikit. Kerroin etten minäkään oikeastaan saanut kaatua kun kallossa oli reikä. Aivoinfarkti vm 2010. 3 vkoa sairaalassa, 2 leikkausta ja meinasin kuolla jne Saavuimme tien päähän, hän kiitteli kovasti ja toivotti Jumalan siunausta.

Sitten hän sanoi jotain. Tiesin yhtäkkiä että viides vaihde lähti päälle. Tiesin että nyt mennään. Tiesin jotenkin miten sydämeni aukeni. Sanoin jotain tarpeettomista ja turhista taakoista. Sanoin jotain turhista menneisyyden painolasteista, joita kannamme (aivan turhaan) mukanamme. Hänen silmänsä kostuivat. Hän vapisi. Hänestä näki miten sanat osuivat jonnekin todella syvälle. Hän halasi. Kiitti. Erosimme hymyillen.

Olennainen Pointti minkä tajusin...

Sanat jotka sanoin eivät itsestäni olleet kovinkaan hyviä tai tilanteeseen edes kovinkaan sopivia mutta olennaisempaa olikin jokin aivan muu.

Minulla ja sanomisillani ei ollut niinkään väliä vaan että jotain tapahtui. Aukesi minussa ja hänessä.

Hän kuuli sen äänettömän äänen, joka sydämessäni lauloi kaikkien sanojeni takana ja niistä huolimatta.

Tällöin en voinut oikeastaan ottaa mitenkään kunniaa hyvistä sanoistani, oikeasta toiminnastani tms

Se ei ollut minusta kiinni.

torstai 5. helmikuuta 2015

Menettämisen Laki

Tukeudu vain siihen mikä on pysyvää, sillä kaiken tulet menettämään.